Harmaakulmamuura
| Harmaakulmamuura | |
|---|---|
;_Mazag%C3%A3o,_Amap%C3%A1,_Brazil.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Puumuurat Thamnophilidae |
| Suku: | Myrmeciza |
| Laji: | longipes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmeciza longipes |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Harmaakulmamuura (Myrmeciza longipes)[3] on puumuuriin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englantilainen luonnontieteilijä William John Swainson kuvasi harmaakulmamuuran vuonna 1825 ja antoi sille binomisen nimen Drymophila longipes. Englantilainen eläintieteilijä George Robert Gray määritteli Myrmeciza-suvun vuonna 1841, ja harmaakulmamuura oli sen tyyppilaji. Suku käsitti aiemmin yli 20 lajia.[4] Vuonna 2013 julkaistussa molekyylifylogeneettisessä tutkimuksessa todettiin, että Myrmeciza oli silloisessa määritelmässään polyfyleettinen.[5] Sen tuloksena tehdyssä monofyleettisten sukujen luomiseen tähtäävässä uudelleenjärjestelyssä aiemmin Myrmecizaan sijoitetut lajit siirrettiin 12 muuhun sukuun ja harmaakulmamuura jäi suvun ainoaksi jäseneksi.[6]
Suvun alalajit:[6][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
M. l. panamensis (Ridgway, 1908 – Itä-Panama ja Pohjois-Kolumbia)
M. l. longipes (Swainson, 1825 – Koillis-Kolumbia, Pohjois-Venezuela ja Trinidad)
M. l. boucardi (von Berlepsch, 1888 – Kolumbian pohjois- ja keskiosa)
M. l. griseipectus (von Berlepsch & Hartert, 1902 – Kaakkois-Kolumbia)
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_hembra_(14413195607).jpg)
Harmaakulmamuura kasvaa noin 15 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Koiraan päälaki, selkä, siivet ja pyrstö ovat punaruskeat. Osalla alalajeista on siivissä rivi mustia pilkkuja. Silmäkulmista rinnan sivuille ulottuu harmaa juova. Koiraan kurkku ja rinta ovat mustat ja vatsa harmahtavan valkoinen. Naaraan pää on harmaa tai ruskea ja kurkku ja rinta ovat kellanruskeat. Muutoin naaraan väritys muistuttaa koirasta.[7][8][9]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakulmamuuraa tavataan Panamasta Guyanaan ja Brasilian koillisosista. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät, usein jokien läheisyydessä. Harmaakulmamuura liikkuu useimmiten pareittain.[7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Myrmeciza longipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Myrmeciza longipes (TSN 561378) itis.gov. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Harmaakulmamuura – Myrmeciza longipes Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ George Robert Gray, George Robert Gray: A list of the genera of birds : with their synonyma and an indication of the typical species of each genus. London: Printed and sold by R. and J.E. Taylor, 1841. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.9.2023).
- ↑ Isler, Morton L. ym: Taxonomic revision of Myrmeciza (Aves: Passeriformes: Thamnophilidae) into 12 genera based on phylogenetic, morphological, behavioral, and ecological data. Zootaxa, 2013. Magnolia Press. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b Antbirds – IOC World Bird List www.worldbirdnames.org. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 367. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b David Ascanio, Gustavo Rodriguez, Robin Restall: Birds of Venezuela. Christopher Helm, 2020. ISBN 978-1-4729-9032-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.9.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 273. Princeton University Press, 1989. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.9.2023). (englanniksi)
| ||||||||||