Harkovan sopimus
| Harkovan sopimus | |
|---|---|
| Sopimus Ukrainan ja Venäjän federaation välillä liittyen Venäjän federaation Mustanmeren laivaston läsnäoloon Ukrainan alueella | |
 Presidentit Dmitri Medvedev ja Viktor Janukovytš allekirjoittamassa sopimusta. |
|
| Allekirjoitettu | 21. huhtikuuta 2010 |
| Allekirjoituspaikka | Harkova, Ukraina |
| Kielet | ukraina ja venäjä |
| Voimaantulopäivä | 14. toukokuuta 2010 |
| Päättymispäivä | 31. maaliskuuta 2014 |
| Osapuolet | |
| Osapuolet |
 Ukraina Venäjä |
| Alkuperäiset allekirjoittajat | Viktor Janukovytš ja Dmitri Medvedev |
Harkovan sopimus (ukr. Харківські угоди, H’arkivski uhody, ven. Харьковские соглашения, Harkovskije soglašenija) oli vuonna 2010 allekirjoitettu Ukrainan ja Venäjän välinen sopimus, jolla Ukrainan Sevastopolissa sijaitsevan Venäjän Mustanmeren laivaston laivastotukikohdan vuokrasopimusta jatkettiin vuoteen 2042 asti. Vastineeksi Venäjä suostui myymään kaasua Ukrainalle alennettuun hintaan.[1] Sopimus oli voimassa vuoteen 2014 asti, jolloin Venäjä irtautui sopimuksesta yksipuolisesti miehitettyään Krimin niemimaan. Sopimus oli jatkoa vuonna 1997 allekirjoitetulle sopimukselle, jolla entisen Neuvostoliiton laivaston Mustanmeren laivasto jaettiin Ukrainan ja Venäjän kesken niin, että Venäjä sai kalustosta 80 prosenttia, ja Ukraina vuokrasi Sevastopolin laivastotukikohdan Venäjälle 25 vuodeksi.[2][3] Sopimuksen allekirjoittivat Harkovassa 21. huhtikuuta 2010 Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev. Ukrainan parlamentti Verh’ovna Rada ja Venäjän valtioduuma ratifioivat sopimuksen 27. huhtikuuta.
Sopimuksen täydellinen nimi oli Sopimus Ukrainan ja Venäjän federaation välillä liittyen Venäjän federaation Mustanmeren laivaston läsnäoloon Ukrainan alueella (ukr. Угода між Україною і Російською Федерацією з питань перебування Чорноморського флоту Російської Федерації на території України, Uhoda miž Ukrajinoju i Rosijskoju Federatsijeju z pytan perebuvannja Tšornomorskoho flotu Rosijskoji Federatsiji na terytoriji Ukrajiny, ven. Соглашение между Российской Федерацией и Украиной по вопросам пребывания Черноморского флота Российской Федерации на территории Украины, Soglašenije meždu Rossijskoi Federatsijei i Ukrainoi po voprosam prebyvanija Tšernomorskogo flota Rossijskoi Federatsii na territorii Ukrainy).
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sopimuksen nojalla Venäjä sai pitää Mustanmeren laivastoaan Sevastopolin laivastotukikohdassa vuoteen 2042 asti. Vuokrana Venäjä maksoi vuodessa sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria sekä hyvitystä Ukrainan Naftogazin Venäjän Gazpromilta ostaman kaasun hinnasta niin, että kaasun hinnan ollessa yli 333 dollaria kuutiometriltä hyvitys on 100 dollaria kuutiometriltä, muulloin 30 prosenttia kaasun hinnasta.
Ratifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän valtioduuman edustajista 410 äänesti sopimuksen ratifioinnin puolesta. Ainoastaan liberaaldemokraattinen puolue pidättäytyi äänestämästä; puolueen puheenjohtaja Vladimir Žirinovski epäili, noudattaisiko Ukraina sopimusta.[4] Ukrainan parlamntissa Verh’ovna Radassa ratifioinnista äänestettiin kaaoksen keskellä. Puhemies Volodymyr Lytvynin saavuttua saliin häntä kohti alettiin heittää kananmunia, ja turvamiehet joutuivat suojaamaan häntä sateenvarjoilla.[5] Istuntosalissa puhkesi tappelu; yksi Meidän Ukrainamme – Kansan itsepuolustus -ryhmän (NUNS) kansanedustajista joutui sairaalaan aivotärähdyksen,[6] toinen murtuneen nenän takia.[7] NUNS:n ja Julija Tymošenkon ryhmittymän (BJuT) kansanedustajien istumapaikat oli peitetty Ukrainan lipuilla,[8] ja NUNS:n kansanedustajien äänestyslaitteiden kortinlukijat oli tukittu tuntemattomalla aineella.[9] Kesken istunnon istuntosaliin heitettiin savupommi.[10] Ennen äänestystä Verh’ovna Radan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Oleh Bilorus antoi täysistunnolle tiedoksi valiokunnan mietinnön, jonka mukaan sopimus on perustuslain vastainen ja uhka Ukrainan turvallisuudelle.[11]
Puolet alueiden puolueen kansanedustajista ei ollut paikoillaan äänestyksen aikana, vaan osa heistä oli piirittämässä puhemiehen koroketta, ja kaksi puolueen edustajaa oli ulkomailla; tästä huolimatta sopimuksen ratifioinnin puolesta äänestivät virallisen tuloksen mukaan kaikki puolueen edustajat paitsi yksi, Dmytro Šentsev, joka äänestyshetkellä oli osallisena tappelussa. Ratifioinnin puolesta äänestivät myös kommunistinen puolue ja Lytvynin blokki, kun taas NUNS:n ja BJuT:n kansanedustajista suurin osa ei ollut ilmoittautunut läsnäoleviksi istuntoon, ja vain seitsemän NUNS:n ja yhdeksän BJuT:n kansanedustajaa äänesti ratifioinnin puolesta. Lopullinen äänestystulos oli 236 puolesta, 0 vastaan.[12][13][14] Äänestyksen jälkeen opposition kansanedustajat poistuivat istuntosalista,[15] minkä jälkeen parlamentti hyväksyi valtion vuoden 2010 budjetin.[16]
Jälkivaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan vuonna 2014 Venäjän valtioduuma hyväksyi ja presidentti Vladimir Putin allekirjoitti lain, jonka nojalla Venäjä irtautui yksipuolisesti Harkovan sopimuksesta sekä vuoden 1997 sopimuksesta.[17] Lokakuussa 2014 Ukrainan valtakunnansyyttäjä nosti Janukovytšiä vastaan syytteet virka-aseman väärinkäytöksestä ja maanpetoksesta.[18] Syyskuussa 2022 Kiovan Petšerskin käräjäoikeus vangitsi poissaolevina sopimuksen allekirjoituksen aikaan ulkoministerinä toimineen Kostjantyn Hryštšenkon ja oikeusministerinä toimineen Oleksandr Lavrynovytšin.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Угода між Україною та Російською Федерацією з питань перебування Чорноморського флоту Російської Федерації на території України (укр/рос) 2010. Verh’ovna Rada Ukrajiny. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Subtelny, Orest: Ukraine: a history, s. 599–600. Toronto: University of Toronto Press, 2000. ISBN 0802083900. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.8.2023). (englanniksi)
- ↑ Угода між Україною і Російською Федерацією про статус та умови перебування Чорноморського флоту Російської Федерації на території України (укр/рос) 1997. Verh’ovna Rada Ukrajiny. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Госдума ратифицировала соглашение по Черноморскому флоту lenta.ru. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ Литвин відкрив засідання ВР з-під парасолі: його закидають яйцями UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Нунсівець отримав струс мозку в парламентській бійці Ukrajinska pravda. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Нунсівцю під час бійки у ВРУ зламали носа zaxid.net. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Місця «тушок» від НУ-НС і БЮТ накрили національними прапорами UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Отвори для голосування картками заліплені невідомою речовиною UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ У Верховній Раді - димова атака UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Оборона Севастополя Український тиждень. 30.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Верховна Рада ратифікувала угоду про ЧФ РФ UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Рада здала Україну Ukrajinska Pravda. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Захисники російського флоту Український тиждень. 30.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Опозиція залишила сесійну залу парламенту UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Верховна Рада прийняла бюджет UNIAN. 27.4.2010. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Прекращено действие соглашений, касающихся пребывания Черноморского флота на Украине 2.4.2014. Venäjän presidentinhallinto. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (venäjäksi)
- ↑ ГПУ порушила справу проти Януковича за харківські угоди LB.ua. 21.10.2014. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Pohorilov, Stanislav: "Харківські угоди": суд дозволив арештувати ексміністрів Грищенка та Лавриновича Ukrajinska pravda. 23.9.2022. Arkistoitu 9.8.2023. Viitattu 9.8.2023. (ukrainaksi)