Hapranäkinparta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hapranäkinparta
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Näkinpartaislevät Charophyta
Luokka: Charophyceae
Lahko: Charales
Heimo: Characeae
Suku: Näkinparrat Chara
Laji: globularis
Kaksiosainen nimi

Chara globularis
Thuill.[1]

Synonyymit
  • Chara fragilis Desv.
Katso myös

  Hapranäkinparta Commonsissa

Hapranäkinparta (Chara globularis) on näkinpartojen sukuun kuuluva näkinpartaislevä.[2]

Hapranäkinparta on tummanvihreä ja se kasvaa noin 10–50 senttimetrin pituiseksi[3]. Sen sileä ja piikitön sekovarsi on suhteellisen hento. Sen sädekiehkuroissa on 6–9 ohutta ja teräväkärkistä haaraa.[4]

Hapranäkinparta on triplostikkinen, eli päävartta peittäviä pitkiä kuorisoluja on kolme kertaa niin monta kuin kiehkuran haaroja[5]. Se on yksikotinen ja yleensä yksivuotinen. Syvällä kasvaessaan se voi kuitenkin talvehtia.[3]

Hapranäkinparta voidaan helpoiten sekoittaa sironäkinpartaan (Chara virgata), mukulanäkinparran muotoon (Chara aspera f. subinermis) tai suppunäkinpartaan (Chara connivens). Mukula- ja suppunäkinparta ovat kuitenkin kaksikotisia.[3]

Hapranäkinparrasta on havaintoja ympäri maailmaa.[1] Suomessa sitä kasvaa koko maassa[2]. Se on yksi Suomen yleisimpiä näkinpartaislajeja[5].

Hapranäkinparta kasvaa makeassa vedessä ja murtovedessä, jonka suolapitoisuus on alle 0,7 %. Se kasvaa 1–5 metrin syvyydessä muta- ja liejupohjilla rehevissä järvissä ja lammissa sekä rannikolla.[2][4]

Hapranäkinparta voidaan jakaa kolmeen muunnokseen:[1]

  • Chara globularis var. globularis Thuille
  • Chara globularis var. hedwigii (C.Agardh ex Bruzelius) J.S.Zaneveld
  • Chara globularis var. leptosperma (R.Braun) R.D.Wood
  1. a b c Chara globularis Thuill. GBIF. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
  2. a b c Hapranäkinparta – Chara globularis Laji.fi. Viitattu 23.4.2022.
  3. a b c Hapranäkinparta Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 23.4.2022.
  4. a b Hapranäkinparta LuontoPortti. Viitattu 23.4.2022.
  5. a b Perämeren vesikasvio, s. 330–332. Metsähallitus, 2020. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.4.2022).