Hans Jonas
Hans Jonas (19. toukokuuta 1903 Mönchengladbach, Saksa – 5. helmikuuta 1993 New York, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen filosofi.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonas opiskeli filosofiaa ja teologiaa Freiburgin, Berliinin ja Heidelbergin yliopistoissa, ja väitteli lopulta tohtoriksi Marburgin yliopistosta, jossa opiskeli Martin Heideggerin ja Rudolf Bultmannin oppilaana. Marburgissa hän muodosti myös elinikäisen ystävyyssuhteen Hannah Arendtin kanssa.
Jonas pettyi juutalaisena siihen, että Heidegger liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen. Hän muutti itse Englantiin vuonna 1933 ja Palestiinaan vuonna 1934. Vuonna 1940 hän palasi Eurooppaan ja liittyyi Britannian armeijaan, joka kokosi saksanjuutalaista erikoisosastoa taistelemaan Hitleriä vastaan. Aluksi hänet lähetettiin Italiaan, myöhemmin hän pääsi takaisin Saksaan, johon oli luvannut palata vain voittoisan armeijan sotilaana.
Sodan jälkeen hän palasi Mönchengladbachiin etsimään äitiään, mutta sai tietää, että tämä oli joutunut Auschwitzin keskitysleirille. Tämän kuultuaan hän kieltäytyi asumasta Saksassa, palasi Palestiinaan ja osallistui Israelin itsenäisyyssotaan vuonna 1948. Hän kuitenkin katsoi, ettei hänen tehtävänsä ollut toimia sionistina vaan opettaa filosofiaa. Jonas opetti aluksi Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Vuonna 1950 hän muutti Kanadaan, jossa opetti Carletonin yliopistossa. Vuonna 1955 hän muutti Yhdysvaltoihin, ja toimi New School for Social Researchissa New Yorkissa vuoteen 1976.
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonasin teokset keskittyvät teknologian luomiin yhteiskunnallisiin ja eettisiin ongelmiin. Jonas katsoi, että ihmiskunnan selviytyminen riippuu kyvystämme huolehtia planeetastamme ja sen tulevaisuudesta. Hän muotoili uudenlaisen moraalin ylimmän periaatteen: ”toimi niin, että tekojesi seuraukset ovat yhteensopivia aidon ihmiselämän jatkuvuuden kanssa”. Jonasilla onkin ollut vaikutusta muun muassa ympäristö- ja bioetiikkaan.
Jonas tunnetaan yhtä lailla myös siitä, että hän kirjoitti paljon gnostilaisuudesta. Hän tulkitsi tätä uskontoa eksistentialistisen filosofian näkökulmasta. Jonas oli ensimmäinen joka kirjoitti antiikin aikaisen gnostilaisuuden yksityiskohtaisen historian.
Jonas sai ajatteluunsa vaikutteita Alfred North Whiteheadin prosessifilosofiasta ja prosessiteologiasta.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gnosis und spätantiker Geist (1.1954 – 8.1966)
- Macht oder Ohnmacht der Subjektivität? – Das Leib-Seele-Problem im Vorfeld des Prinzips Verantwortung (1987)
- Organismus und Freiheit – Ansätze zu einer philosophischen Biologie (1973)
- Das Prinzip Verantwortung – Versuch einer Ethik für die technologische Zivilisation (1984)
- Technik, Medizin und Ethik – Zur Praxis des Prinzips Verantwortung (1987)
- Der Gottesbegriff nach Auschwitz: eine jüdische Stimme (1987)
- Macht oder Ohnmacht der Subjektivität? – Das Leib-Seele-Problem im Vorfeld des Prinzips Verantwortung (1987)
- Philosophische Untersuchungen und metaphysische Vermutungen (1994)
- Erinnerungen (2003)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harms, Klaus: Hannah Arendt und Hans Jonas. Grundlagen einer philosophischen Theologie der Weltverantwortung. Berlin: WiKu-Verlag, 2003. ISBN 3-936749-84-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hans-Jonas-Center Berlin (saksaksi)
- Heikkerö, Topi: Jonas, Hans Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
| ||||||||||||||||||||||
