Hamilton-Norwoodin asteikko
Hamilton–Norwoodin asteikolla mitataan alopecia androgenetican eli miestyyppisen kaljuuntumisen oireiden tasoa. Hamilton kuvaili asteikon ensimmäisen kerran vuonna 1951 ja Norwood muokkasi sitä vuonna 1975. Asteikossa on 8 astetta I – VII. Lisäksi on kehitetty väliluokat IIA, IIIA, IVA, VA.
Erich Ludwig kehitti vastaavan asteikon I – III naisille vuonna 1977.
Yleiskatsaus asteikon asteista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aste 1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aste 1 tarkoittaa täyttä hiuspeitettä ilman kliinisesti merkittävää hiustenlähtöä tai hiusrajan vetäytymistä. Hiusraja sijaitsee alkuperäisessä sijainnissaan tai hyvin lähellä sitä. Tämä aste toimii lähtökohtana, johon muita asteita verrataan.
Aste 2
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asteessa 2 hiusraja vetäytyy lievästi ohimoilta. Tämä voi muodostaa pieniä, kolmionmuotoisia hiusten harvenemisalueita toiselle tai molemmille puolille. Vetäytyminen on yleensä melko symmetristä ja saattaa olla niin vähäistä, että sen huomaa vain tarkemmassa tarkastelussa.
Aste 2 tunnetaan toisinaan nimellä ”kypsä hiusraja”. Joidenkin lääkäreiden mukaan se voi kuulua normaalin aikuisen miehen hiusrajan luonnolliseen vaihteluun eikä välttämättä tarkoita varsinaista hiustenlähtösairautta.
Aste 3
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aste 3 on yleensä ensimmäinen aste, jota pidetään kliinisesti merkittävänä miestyyppisenä kaljuuntumisena. Hiusraja on vetäytynyt ohimoilta selvästi enemmän kuin pelkän kypsän hiusrajan yhteydessä. Tämä muodostaa usein helposti havaittavan M- tai V-muotoisen kuvion.
Tässä asteessa hiustenlähtö painottuu pääasiassa otsan ja ohimoiden alueelle.
Aste 3, kärkialue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asteen 3 kärkialuevariantti, jota kutsutaan myös nimellä 3V, kuvaa tilannetta, jossa esiintyy asteen 3 mukainen hiusrajan vetäytyminen sekä samanaikaisesti varhaista hiusten harvenemista tai hiustenlähtöä päälaen eli kärkialueen kohdalla.
Etupuolen ja kärkialueen hiustenlähtöalueet ovat tässä vaiheessa yleensä vielä toisistaan erillään. Niitä erottaa päänahan keskiosassa säilynyt hiusalue.
Aste 4
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asteessa 4 otsan ja ohimoiden hiusraja on vetäytynyt selvästi enemmän kuin asteessa 3. Samalla päälaelle on muodostunut selkeä kalju tai huomattavasti harventunut alue.
Etupuolen ja päälaen hiustenlähtöalueiden välissä on edelleen yleensä suhteellisen tiheä hiusalue, joka erottaa nämä kaksi aluetta toisistaan.
Aste 5
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aste 5 muistuttaa astetta 4, mutta sekä etuosan että päälaen hiustenlähtöalueet ovat laajentuneet. Niitä erottava hiusalue on samalla kaventunut ja harventunut.
Etupuolen ja päälaen kaljuuntumisalueet alkavat tässä vaiheessa yhdistyä, vaikka niiden välillä saattaa edelleen olla jäljellä kapea hiusalue.
Aste 6
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asteessa 6 otsan ja päälaen kaljuuntumisalueet ovat yhdistyneet yhdeksi laajaksi hiustenlähtöalueeksi. Pään sivuille ja takaraivon alueelle jää tyypillisesti hevosenkengän muotoinen hiusalue.
Päänahan yläosassa saattaa olla jäljellä yksittäisiä harvoja ja ohuita hiuksia, mutta niiden määrä ei enää riitä peittämään päänahkaa merkittävästi..[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- American Hair Loss Association - Men's Hair Loss (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Hamilton-Norwood classification (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ James B. Hamilton: Patterned Loss of Hair in Man: Types and Incidence. Annals of the New York Academy of Sciences, 1951, 53. vsk, nro 3, s. 708–728. doi:10.1111/j.1749-6632.1951.tb31971.x ISSN 1749-6632 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)