Halos (Delfoi)
| Halos | |
|---|---|
| Ἅλως | |
_on_October_4,_2020.jpg) Delfoin Pyhää tietä, Haloksen paikka on kuvassa näkyvän naisen kohdalla. Oikealla Polygonaalimuuri ja Ateenalaisten stoan jäänteet. |
|
| Sijainti | Delfoin arkeologinen alue, Delfoí, Fokis, Keski-Kreikka, Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | rituaaliaukio |
|
Delfoin arkeologinen alue |
|
 |
|
Halos (m.kreik. Ἅλως, Halōs, ”Puimatanner”)[1] oli antiikin aikainen rituaaleihin käytetty avoin tila Pyhän tien varrella Delfoissa Kreikassa.[2][3]
Halos sijaitsi Delfoin Apollonin temppelin eteläpuolella lähellä paikkaa, jossa Apollon myytin mukaan surmasi lähdettä vartioineen Python-lohikäärmeen, ja joutui tämän jälkeen lähtemään Hyperboreaan sovittaakseen murhan. Mytologiassa teko symboloi siirtymistä ktoonisten jumalten kulteista valon ja taiteiden jumalan, Apollonin, kulttiin.
Historiallisella ajalla, erityisesti hellenistisellä kaudella, paikalla olleella pienellä pyöreähköllä aukiolla suoritettiin erilaisia kulttirituaaleja. Eräs näistä oli Septerion, jossa Apollonin suorittama Pythonin murha esitettiin uudelleen joka kahdeksas vuosi. Plutarkhos kertoo, että paikan rituaalipuhdistuksen yhteydessä poika, jonka kummankin vanhemman tuli olla elossa, sytytti Pythonin asumusta symboloineen puisen rakennelman tuleen, ja lähti tämän jälkeen symboliselle puhdistautumismatkalle, alun perin Tempen solaan.[2][3][4][5]
Haloksen pohjoisrajana toimi niin kutsuttu Polygonaalimuuri eli Apollonin temppelin etelänpuolinen tukimuuri. Haloksen ympärille pystytettiin ajan kuluessa useita votiivirakennuksia ja muistomerkkejä. Näihin lukeutuvat muun muassa aukion pohjoislaidalle Polygonaalimuurin eteen rakennettu Ateenalaisten stoa, sekä hellenistisellä kaudella pystytetty Attalos II:n patsas, josta on paikalla sen jalusta. Vuonna 1939 Haloksen paikalta löydettiin votiiviesinehauta. Kyseiset votiiviesineet olivat rikkoutuneet aikaisemmin, ja koska niiden uudelleenkäyttö oli tavan mukaan kiellettyä, ne oli haudattu maahan. Merkittävimpiin löytöihin lukeutuvat Apollonin ja Artemiin kullasta ja norsunluusta tehtyjen patsaiden osat. Ne ovat nykyisin Delfoin arkeologisessa museossa.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἅλως, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b Petrakos, Vasileios Ch.: Delphi, s. 17. ”Esperos” Edition, 1971.
- ↑ a b Wescoat, Bonna D. & Ousterhout, Robert G.: Architecture of the Sacred: Space, Ritual, and Experience from Classical Greece to Byzantium, s. 86. Cambridge University Press, 2014. ISBN 9781107378292. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Heineman, Kristin M.: The Decadence of Delphi: The Oracle in the Second Century AD and Beyond, s. 130–131. Routledge, 2017. ISBN 9781317036272. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Plutarkhos: Kreikkalaisia kysymyksiä (Quaestiones Graecae) 203c; Musiikista (De musica) 1136a.
- ↑ Amandry, Pierre: Rapport préliminaire sur les statues Chrysélephantines de Delphes. Bulletin de Correspondance Hellénique, 1939, 63. vsk, s. 86–119. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lapatin, Kenneth Shapiro: Greek and Roman Chryselephantine Statuary, s. 126–135. University of California, Berkeley, 1994.