Hallsteinin oppi
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hallsteinin oppi oli Walter Hallsteinin mukaan nimetty Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) pääasiallinen ulkopoliittinen suuntaus vuosina 1955−1969. Sitä tuki kristillisdemokraattinen puolue (CDU).
CDU:n piirissä kehittyneen ulkoministeriön, Auswärtiges Amtin, valtiosihteeri Hallsteinin (virassa 1951−1958) näkemyksen mukaan Saksan liittotasavallalla oli yksinoikeus edustaa koko saksalaista kansakuntaa valtiona maailmassa eikä sillä tämän mukaisesti ollut diplomaattisuhteita valtioihin, jotka tunnustivat Saksan demokraattisen tasavallan (Itä-Saksan) lukuun ottamatta Neuvostoliittoa, johon solmittiin diplomaattisuhteet jo 1955. Diplomaattisuhteet Jugoslaviaan katkaistiin vuonna 1957.
Hallsteinin oppi oli Saksassa osa virallista ulkopoliittista linjaa 1957−1969, kunnes sosiaalidemokraattinen liittokansleri Willy Brandt aloitti idänpolitiikkansa (Ostpolitik). Hallsteinin oppi ei koskaan ollut suosittu liittotasavallan länsiliittoutuneidenkaan keskuudessa. Saksan demokraattinen tasavalta yritti murtaa Hallsteinin oppia pyrkimällä hankkimaan mahdollisimman monta tunnustusta 1960-luvulla itsenäistyvien siirtomaiden keskuudesta.
21. joulukuuta 1972 solmitussa Saksojen välisessä sopimuksessa, Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta tunnustivat toisensa yhden kansakunnan edustajiksi kahtena valtiona. Tämä oli merkittävä osa Brandtin idänpolitiikkaa.