Hall Caine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hall Caine
Hall Caine R. E. Morrisonin maalaamana.
Hall Caine R. E. Morrisonin maalaamana.
Henkilötiedot
Koko nimi Thomas Henry Hall Caine
Syntynyt 14. toukokuuta 1853
Runcorn, Cheshire
Kuollut 31. elokuuta 1931 (78 vuotta)
Greeba Castle, Mansaari
Kansalaisuus brittiläinen
Ammatti kirjailija, runoilija, kriitikko
Puoliso Mary Chandler
Lapset Derwent Hall Caine ja Gordon Hall Caine
Vanhemmat John Caine ja Sarah Hall
Kirjailija
Äidinkieli englanti
Tuotannon kieli englanti
Aikakausi 1885-1923
Esikoisteos Recollections of Dante Gabriel Rossetti
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Muuta tietoa

Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan kunniamerkki KBE 1918,
Kunniapalkinto kirjallisuusansioista 1922

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sir Thomas Henry Hall Caine (14. toukokuuta 1853 Runcorn, Cheshire31. elokuuta 1931 Greeba Castle, Mansaari) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja kriitikko. Hän itse käytti nimeä Hall Caine. Myöhäisviktoriaanisella ja edvardiaanisella ajalla hän oli erittäin suosittu näytelmä- ja romaanikirjailija. Monista hänen teoksistaan tehtiin myös elokuvasovitus. Useimmat hänen romaaninsa olivat luonteeltaan romanttisia, mutta hän käsitteli myös vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Hall Caine, by H. S. Mendelssohn
Mary Hall Caine by Alfred Ellis

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall Cainen isä John Caine oli kotoisin Mansaarelta ja äiti Sarah Hall Cumbrian Whitehavenista. Thomas Henry oli vanhin perheen kuudesta lapsesta. Thomas Henry vietti suuren osan elämästään Mansaarella ja ihaili saaren kulttuuria.

Lapsuusaikana Thomas Henry lähetettiin joskus Mansaaren Ballaughiin auttamaan teurastaja-maanviljelijä -setäänsä liiketoiminnassa. Hänen isoäitinsä asui mökillä ja kertoili pojalle ihmeellisiä tarinoita Mansaaren keijuista, noidista ja saaren kansanperinteestä. Siis sopivaa myöhemmin hyödynnettävää romaanimateriaalia. Isoäiti Caine opetti Thomas Henrylle manksin kielen alkeet. Osan ajastaan hän auttoi toista setäänsä, rehtoria, Kirk Maugholdissa lähellä Ramseytä.

Palattuaan Liverpooliin Caine oli saanut jo elämänkestävän kiintymyksen saarelle, mikä aina vain vahvistui. Liverpoolissa hän opiskeli oppisopimuksella arkkitehtuuria sekä toimeentulemisekseen kirjoitteli artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin. Hän luennoi ympäri Merseysidea yhteisöille ja eräs henkilöistä, Dante Gabriel Rossetti, kutsui hänet Lontooseen. Caine asui vanhan miehen kanssa ja nämä tulivat ystäviksi. Mainittu ystävä vaikutti, että Caine kirjoitti arvostetumpaa kirjallista tekstiä, mitä julkaistiin The Academyssä ja The Atheneumissa sekä muissa aikakauslehdissä.

Lontoon aikana Caine asusti akateemisen ystävän Eric Robertsonin kanssa, ja iltaisin he aterioivat lähistön kahvilassa. Eräs tarjoilijoista oli Cainea ihaileva Mary Chandler. Joitakin kuukausia myöhemmin Maryn isäpuoli ja toisen tytön isä kohtasivat Cainen ja Robertsonin ja katsoivat, että tyttöjä oli kohdeltu kyseenalaisesti.  Caine kieltäytyi menemästä naimisiin, koska vain lievää flirttailua oli tapahtunut. Oikeudellisesti mikään ei estänyt heitä menemästä naimisiin tuolloin jo 13-vuotiaana, mutta Caine suostui vain pitämään Maryn ja kouluttamaan häntä.

Pari meni asumaan Sevenoaksiin Kentissä, jossa Mary opiskeli tavoitteenaan tulla intellektuaalisen kirjailijan vaimoksi. Vuotta myöhemmin he siirtyivät Worsley Roadiin Hampsteadissa. Pian Mary tuli raskaaksi. Lapsi syntyi vuonna 1884 ja kastettiin Gordoniksi. Caine ei laillistuttanut tilannetta määräaikana. Kun rekisteröinti toteutettiin, se tehtiin vaimon "Mary Alice Caine, entinen Chandler" nimissä. Caine rakasti sekä vaimoa että lasta.

Vuonna 1886 Caine meni Maryn kanssa Edinburghiin ja järjesti hiljaisen häät. Vain rekisteriviranomainen ja kaksi paikallista todistajaa tiesivät tapahtuneesta. Caine ilmaisi ikänsä oikein, 33-vuotta, mutta 17-vuotias Mary ilmoitettiin 23-vuotiaaksi. Cainen avioliitto merkitsi hänen uransa menestyksellisimmän vaiheen alkua. Hänen toinen poikansa Derwent syntyi vuonna 1891.[1]

Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall Cainen ensimmäiset romaanit sijoittuivat Cumberlandiin, The Shadow of a Crime 1885 ja A Son of Hagar 1886. Rossetti luki molemmat näistä ja kehotti Cainea muuttamaan tarkastelukulmaa Manx storyssa. Rossettin mukaan hänestä kehkeytyikin "Manxlands Bard, Mansaaren Trubaduuri".

Rossetin neuvoa noudattaen Caine kirjoitti The Deemsterin (1887), jonka sisältö sijoittui Mansaarelle. Tämä työ toi hänet esiin kirjailijana. Seuraavat kirjat vahvistivat edelleen hänen nopeasti kasvavaa mainettaan. Vuonna 1894 The Manxman myi lähes 400 000 kappaletta ja se käännettiin usealle kielelle. Kuitenkin seuraavan romaanin The Christian (1897) myynti oli huikea, noin 650 000. Cainen taloudellinen asema oli turvattu. Roomaan sijoittuvan romaanin The Eternal City (1901) myynti ylitti miljoonan. The Scapegoat tunnustettiin Cainen parhaimmaksi saavutukseksi tarinan kerronnassa.[1]

Cainen näytelmistä on monilla suomalaisnäyttämöillä 1900–1920-luvuilla nähty Ikuinen kaupunki (The Eternal City) ja Kristitty (The Christian).[2]

Maineen kasvaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hall Caine'n pyrkimys Manxlands Bardiksi tuki samalla Mansaarta, suosikkilomakohdetta. Isle of Man Steam Packet Company oli ostanut uusia höyrylaivoja tuodakseen tuhansia turisteja saaren pääkaupunkiin Douglasiin Liverpoolista. Paikalliset liikemiehet pohtivat uusien hotellien ja täysihoitolaitosten tarjoamisesta ja uudet viihdekeskukset nousivat vastaamaan uutta kysyntää.

Hall Caine muutti Mansaarelle, jossa lisää tämän ajan parhaiten myyviä romaaneja syntyi, hän hyödynsi mainettaan ja suosiotaan, haastatteli ja kuvasi lukuisille sanoma- ja aikakauslehdille.

Eräs aikakauslehti kuvaili Hall Cainea: "Hentorakenteinen, keskipitkä. Hiukset, viikset ja terävä parta ovat kirkkaan ruskeat, otsa ylevä ja humoristin silmä heijasti innostumista. Hän antaisi vaikutelman kykenevästä miehestä, vaikka hänen nimensä ja todellinen persoonallisuutensa olisi tuntematon sinulle." Monet ihmiset totesivat, että ulkonäöltään hän muistutti William Shakespearea. Itse asiassa hän oli järkevä egoisti, mutta monet selostajat arvelivat, että hän tarkoituksellisesti vaikutti samankaltaiselta.

Lokakuussa 1901 Caine oli ehdokkaana ja menestyi Manxin vaaleissa. Hän oli tuli House of Keys Ramseyn (Manxin Parlamentti) jäseneksi.

Joitakin vuosia myöhemmin Caine muutti asumaan Englantiin. Siellä oli helpompaa kirjallisten hankkeidensa valvonta, kuten esimerkiksi näytelmätuotannon. Hän vieraili myös Yhdysvalloissa vauhdittaakseen siellä tekijänoikeuslainsäädännön perustamisesta.

Suuren sodan aikana (1914-1918) hän kirjoitti isänmaallisia artikkeleita ja editoi King Albert's Bookia, jonka tuotot menivät belgialaisten pakolaisten auttamiseen. Hän peruutti monet kirjallisuussopimukset Amerikassa antaakseen aikansa ja energiansa brittiläiselle sodankäynnille. Hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan kunniamerkin (KBE vuonna 1918) pääministeri Lloyd Georgen suosituksesta, ja neljä vuotta myöhemmin kunniapalkinnon tunnustuksena kirjallisuusansioistaan. Hän oli puheyhteydessä kuninkaiden, presidenttien, prinssien ja paavin kanssa. Hän keskusteli pääministerien, suurlähettiläiden, johtavien poliitikkojen ja merkittävien toimijoiden kanssa ja osallistui kansainväliseen huippukokouksen.

Hall Cainein viimeiset romaanit julkaistiin vuonna 1921, jolloin hän keskittyi päätyöhönsä Life of Christ, jota hän oli tutkinut monta vuotta useiden vierailujen aikana Palestiinaan ja Transjordaniaan. Hän kuoli ennen kuin tämä työ saatiin päätökseen, ja hänen kaksi poikaansa julkaisivat sen jälkikäteen vuonna 1938.

Hall Caine kuoli kotonaan, Greeban linnassa Mansaarella 31. elokuuta 1931 79-vuotiaana. Kahdenkymmenen vuoden ajan vuosina 1893–1930 hänellä oli kiistämätön asema brittiläisten kirjoittajien parhaimmistossa.[1]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristitty : kertomus. Suom. Aino Malmberg. Otava, 1898.
  • Jan Islantilainen. Suom. Hanna Blomqvist. Kuopion uusi kirjapaino, 1901.
  • Ikuinen kaupunki 1. Suom. Aino Malmberg. Otava, 1901.
  • Ikuinen kaupunki. Osat 2-4. Suom. Aino Malmberg. Otava, 1902.
  • Tuhlaajapoika. Suom. Väinö Andelin ja K. Forsman. WSOY, 1904.
  • Himo. Suom. Aino L., WSOY, 1906.
  • Valkoinen profeetta. Edellinen osa, 1-7 vihko. Suom. Werner Anttila. WSOY, 1909.
  • Valkoinen profeetta. Edellinen osa, 8-12 vihko. Suom. Werner Anttila. WSOY, 1909.
  • Kostaja. Suom. Helmi Setälä. Otava, 1909.
  • Vaimo, jonkas minulle annoit. Osat 1 ja 2. Suom. Toini Swan. WSOY, 1913.
  • Kapteeni Davyn kuherruskuukausi. Suom. J. U. Lilius. WSOY, 1915.
  • Hagarin poika. Suom. Ville Hynynen. WSOY, 1919.
  • Man-saaren tuomari. Niteet 1 ja 2. Suom. Ville Hynynen. WSOY, 1920.
  • Ihmisen herra: Tarina synnistä. Osat 1 ja 2. WSOY, 1921.
  • Erään rikoksen varjo. Suom. Väinö Nyman. Kirja, 1923.
  • Man-saaren tyttö. Suom. Helmi Krohn. WSOY, 1923.
  • Sovitus. Suom. I. K. Inha. WSOY, 1928.
  • Valitut romaanit. 1, Kristitty : romaani. Suom. tarkistanut Jalo Kalima. WSOY, 1924.
  • Valitut romaanit. 1, Ikuinen kaupunki : romaani. Suom. tarkistanut Jalo Kalima. WSOY, 1926.
  • Valkoinen profeetta. Edellinen osa, 1-7 vihko. Suom. Werner Anttila. WSOY, 1909.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The Victorian Web: A Brief Biography of Hall Caine
  2. Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 17.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]