HD 189733 Ab

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HD 189733 Ab
Artist’s impression of the deep blue planet HD 189733b.jpg
Löytäminen
Löytäjä(t) F. Bouchy et al.[1]
Löytöpäivä 2005[2]
Havaintomenetelmä(t) Ylikulkumenetelmä
Tähden ominaisuudet
Tähden nimi HD 189733
Kiertoradan ominaisuudet
Isoakselin puolikas 0,03142 ± 0,00052[2] AU
Eksentrisyys 0,0041 ± 0.002[2]
Kiertoaika 2,21857 ± 7.6e-07[2] vrk
Inklinaatio 85,51 ± 0,05[2]°
Fyysiset ominaisuudet
Massa 1,138 ± 0,025[2] MJ
Säde 1,138 ± 0,077[2] RJ
Tiheys 0,75 ± 0,08 kg/
Lämpötila 1117 ± 42lähde? K

HD 189733Ab (tai HD 189733b) on vuonna 2005 löydetty noin Jupiterin massainen eksoplaneetta, joka kiertää auringonkaltaista tähteä HD 189733.

Ominaisuuksiltaan HD 189733Ab kuuluu kuumien jupiterien ryhmään ja sen kiertoaika emotähtensä ympäri on vain 2,2 vuorokautta. Planeetta kulkee keskustähden kiekon editse ja aiheuttaa tällöin tähden valossa noin 3% himmenemisen. HD 189733 sijaitsee noin 63 valovuoden päässä, mikä tekee siitä erään lähimmistä planeettakunnista. Koska planeetan läpimitan suhde keskustähden läpimittaan on suuri ja planeettaa ympäröi laaja vetypitoinen ilmakehä, se on poikkeuksellisen helppo havaintokohde, ja planeetan olosuhteista onkin saatu varsin runsaasti tietoa.

Koska HD 189733Ab:n kiertoaika on hyvin lyhyt, se on mitä ilmeisimmin vuorovesilukkiutunut keskustähtensä kanssa eli kääntää aina saman puolen tähteen päin. HD 189733 on eräs harvoista eksoplaneettakunnista, joissa on havaittu Rossiterin–McLaughlinin ilmiö.

Havaintoja planeetan olosuhteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 HD 189733Ab:stä tuli ensimmäinen eksoplaneetta, joka voitiin havaita suoraan infrapunaemissionsa kautta.

Toukokuussa 2007 Spitzer-avaruusteleskooppia käyttänyt tutkijaryhmä ilmoitti konstruoineensa 33,1 tunnin aikana otettujen 278 528 mittauksen perusteella karkean kuvan HD 189733Ab:sta, tai oikeammin sitä peittävän pilvikerroksen yläosasta. Näin HD 189733Ab:stä tuli ensimmäinen eksoplaneetta, josta on saatu "kartta". Mittausten mukaan planeetan keskustähteen päin olevan päiväpuolen keskilämpötila on 1212 ± 11 K yöpuolen keskimääräisen lämpötilan ollessa noin 973 ± 33K. Planeetan kuvassa erottuu selkeästi muuta pintaa kirkkaampi, eli infrapunahavaintojen kyseessä ollessa muuta pintaa kuumempi alue, joka hieman yllättäen ei ole suoraan tähteä kohti, vaan noin 30 astetta siitä itäänpäin. Tämä viitta siihen, että planeetan ilmakehässä on suihkuvirtauksia, jotka tasaavat planeetan lämpöä. Planeetan kuumimman ja viileimmän alueen välillä on noin 350 kelvinasteen ero.

Heinäkuussa 2007 Naturessa julkaistiin artikkeli, jossa raportoitiin veden löytymisestä HD 189733Ab:n ilmakehästä. Havainto tehtiin NASAn Spitzer-avaruusteleskoopilla planeetan kulkiessa keskustähden editse. HD 189733Ab on järjestyksessään toinen eksoplaneetta, jonka ilmakehästä on havaittu vesihöyryä ja ensimmäinen, jolla havainto ylittää selvästi virherajat.[3]

Joulukuussa 2007 raportoitiin HD 189733Ab:n ilmakehästä sironneen valon polarisaation onnistuneesta mittaamisesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun eksoplaneetan polarisaatiota on onnistuttu mittaamaan. Havaintojen perusteella ilmakehän läpi kulevan valon sironta tapahtuu luultavimmin alle mikrometrin kokoluokkaa olevista hiukkasista. Mittausten avulla voitiin myös kiinnittää planeetan ratatason projektio taivaalla, mikä puolestaan tulee mahdollistamaan tulevaisuudessa radiointerferometriset havainnot.

Maaliskuussa 2008 Naturessa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan HD 189733Ab:n ilmakehässä esiintyy metaania. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun eksoplaneetan ilmakehästä on havaittu orgaanisia yhdisteitä, joskaan HD 189733b:n elämälle vihamieliset olosuhteet eivät käytännössä mahdollista metaanin olevan eloperäistä. Avaruusteleskooppi Hubblen infrapunakameralla tehdyt havainnot myös vahvistivat veden esiintymisen planeetan ilmakehässä.

Joulukuussa 2008 tiedemiehet löysivät avaruusteleskooppi Hubblen avulla hiilidioksidia HD 189733 Ab:lta.

Noin viisi vuotta myöhemmin uutisoitiin, että HD 189733b:n pinnalle sataa todennäköisesti lasia noin 7000 kilometrin tuntinopeudella.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. F. Bouchy et al.: ELODIE metallicity-biased search for transiting Hot Jupiters. Astronomy & Astrophysics, 12/2005, 444. vsk, nro 1, s. L15 - L19. doi:10.1051/0004-6361:200500201. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Planet HD 189733 b Extrasolar Planets Encyclopaedia. 12.12.2011. Pariisin observatorio. Viitattu 26.3.2013. (englanniksi)
  3. Tinetti et al.: Water vapour in the atmosphere of a transiting extrasolar planet. Nature, 2007, 448. vsk, s. 169–171. doi:10.1038/nature06002. (englanniksi)
  4. Halonen, Ville: 63 valovuoden päässä on syvänsinisen planeetta, jossa sataa tappavan kuumaa lasia iltalehti.fi. 15.7.2013. Alma Media Suomi Oy. ”Planeetalla sataa mahdollisesti lasia poikittaissuunnassa, yli 2000 metriä sekunnissa puhaltavien tuulten mukana.” Viitattu 25.3.2017.
  5. Valemaapallolla sataa lasia vaakatasossa is.fi. 12.7.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HD 189733 Ab.