Hélène Jegado
| Hélène Jégado | |
|---|---|
 Hélène Jégado |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1803 Bretagne Ranska |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1852 Rennes Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | taloudenhoitaja |
| Siviilisääty | naimaton |
| Murhat | |
| Uhrien määrä | 28 surmattua (arvio) |
| Murhien tekotapa | myrkyttäminen |
| Maa |
 Ranska |
Hélène Jegado (1803 – 26. helmikuuta 1852) oli ensimmäinen tunnettu ranskalainen naispuolinen sarjamurhaaja. Hän haki uhrinsa perheistä, joiden taloudessa palveli, ja myrkytti uhrinsa arsenikilla. Jegadon tiedetään varmuudella surmanneen elämänsä aikana vähintään 23 ihmistä. Hän palveli useissa talouksissa, joista useimmissa vain vähän aikaa. Jegado kärsi mahdollisesti kleptomaniasta ja jäi useaan otteeseen kiinni näpistelystä. Arsenikkia hänen hallustaan ei kuitenkaan koskaan löydetty.
Jégado tunnetaan yhtenä Ranskan pahamaineisimmista rikollisista.
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jegado syntyi pienellä maatilalla Morbihanin deparmentissa Bretagnessa vuonna 1803. Jäätyään orvoksi 7-vuotiaana hänet lähetettiin paikallisen kirkkoherran palveluksessa olevien kahden tätinsä hoitoon. Vuonna 1833 Jegado aloitti työnsä taloudenhoitajana kirkkoherra François Le Drogon kodissa. Runsaan kolmen kuukauden aikana (28. kesäkuuta - 3. lokakuuta 1833) Le Drogon taloudessa kuoli seitsemän ihmistä, heidän joukossaan Jegadon oma sisar ja kirkkoherra sekä tämän molemmat vanhemmat. Jegado vaikutti olevan aidosti järkyttynyt ja pahoillaan tapahtuneesta, eikä hänen osuuttaan kuolemantapauksiin tutkittu tarkemmin.[1]
Sisarensa kuoleman jälkeen Jegado palasi tätiensä luo. Taloudessa sattuneet useat perättäiset kuolemantapaukset järkyttivät häntä syvästi, eivätkä epäilykset tuolloinkaan kohdistuneet häneen. Seuraavassa työpaikassaan Jegado toimi ompelijattarena leskirouva Marie-Jeanne Leboucherin kodissa. Leboucher ja hänen tyttärensä kuolivat lyhyen ajan sisällä. Lesken poika Pierre Leboucher ei pitänyt Jegadosta, ja kieltäytyi tämän tarjoamasta hoidosta. Pojan alkaessa toipua oudon sairautensa oireista, Jegado jätti talouden. Dokumenttien mukaan hänen väitetään sanoneen vainajien omaisille, että hän pelkää ihmisten aiheettomia syytöksiä.[1]
Oudot sairastumiset ja kuolemantapaukset jatkuivat jokaisessa taloudessa, jonne Jegado palkattiin. Hän kuitenkin onnistui hälventämään itseensä kohdistuneet epäilyt heittäytymällä suuren surun valtaan ja valittamalla miten ihmiset kuolivat kaikkialla minne hän meni. Hänen käytöksensä herätti paljon sympatiaa, mutta hän toi mukanaan myös pelkoa. Jo vuonna 1835 Jegadoa verrattiin "valkoiseen aaveeseen, joka toi mukanaan kuoleman henkäyksen."[2]
Sarjamurhaajien erityispiirteistä poiketen Jegado keskeytti tappamisen vuosien ajaksi, eikä todennäköisesti syyllistynyt myrkytystapauksiin vuosien 1841 - 1848 välillä. Joidenkin väittämien mukaan hän oli maininnut saaneensa jumalalta vanhat syntinsä anteeksi, ja kääntänyt uuden lehden elämässään. Hän syyllistyi tänä aikana kuitenkin moniin varkauksiin ja käytti runsaasti alkoholia.[3]
Muuttaessaan vuonna 1848 Rennesiin Jegado aloitti uudelleen myrkytysmurhat, ja surmasi viisihenkisen perheen, joka syytti häntä julkisesti viinin varastamisesta.[3] Tämän tapauksen jälkeen hän palveli yliopiston professori Théophile Bidardin taloudessa. Bidard piti Jegadoa hyvänä työntekijänä, mutta ihmetteli tämän "häijyä huumorintajua". Bidardin talouden kaksi muuta palvelijatarta - Rose Tessier ja Rosalie Sarrazin - kuolivat myrkytykseen. Jegado vannoi syyttömyyttään ennen kuin kukaan oli edes syyttänyt häntä. Tässä vaiheessa virkavallan epäilykset heräsivät, ja Jegado pidätettiin 1. heinäkuuta 1851.
Jegadon tekemien murhien määrää ei koskaan kyetty tarkalleen laskemaan. Hänen oikeudenkäyntinsä alkoi 6. joulukuuta 1851 professori Bidard ollessa paikalla todistajana. Kolmen viimeisen uhrin ruumiinavauksessa löytynyt arsenikki riitti osoittamaan, että heidät oli myrkytetty.[4] Jegardo vannoi syyttömyyttään ja kertoi, ettei edes tiennyt mitä arsenikki oli. Hänet kuitenkin julistettiin syylliseksi ja teloitettiin giljotiinilla 26.2.1852.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Holmes, Ronald M.: Contemporary Perspectives on Serial Murder. Sage, 1998. ISBN 978-0761914211. (englanniksi)
- Jensen, Vickie: Women Criminals: An Encyclopedia of People and Issues. ABC Clio, 2011. ISBN 978-0313337130. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
