Härmämalikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härmämalikka
Clitocybe nebularis G3.1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Tricholomataceae
Suku: Malikat Clitocybe
Laji: nebularis
Kaksiosainen nimi
Clitocybe nebularis
(Batsch) P. Kumm.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Härmämalikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Härmämalikka Commonsissa

Härmämalikka (Clitocybe nebularis) on lehti- ja havumetsissä esiintyvä sieni. Sen lakki on 5–15 cm leveä ja kupera. Väriltään se on nuorena harmaanruskea, myöhemmin vaaleampi. Syötävä, mutta sieni tulee ennen käyttöä kiehauttaa, koska se voi aiheuttaa pahoinvointia.[2]


Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmämalikka ruskeanharmaa härmäpintainen sieni. Tavallisesti iso ja tukeva. Lakki on 6-18 cm leveä laakea ja ohutreunainen. Lakin väri on aluksi tumman harmaa tai ruskehtava, mutta vaalenee vanhemmiten, vaaleanharmaaseen, keskusta tummempi ja valkohärmäinen. Heltat aluksi valkoiset, myöhemmin kellanvalkoiset, johteiset ja tiheässä.[2] Itiöpöly on valkoista. Se on läheinen myrkyllisen isorusokaan kanssa mutta eroaa siitä sen kolotyvisten helttojen ja punaisen itöpölyn takia. Jalka on 7-10 cm pitkä ja 2-4 cm paksu, vaaleamman sävyinen, vaalean harmaa härmeinen ja tyvi on nuijamainen. Malto on paksua ja valkoista, miedon makuista ja siinä on imelä naurista muistuttava mausteinen aromi joka voimistuu kypsennettäessä.[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmämalikka on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta on harvinaisempi pohjoisempana, vaikka sitä on tavattu Lapissa asti.[2]

Kasvupaikka ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härmämalikka kuuluu lahottajasieniin ja se kasvaa usein laajoissa kaarissa tai riveissä kompsteissa, metsien risukasoissa, puutarhoissa ja lehdoissa. Viihtyy kalkkisella alustalla. Se on myöhäinen sieni jota löytää syys-marraskuussa.[2][3][4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syötävä sieni joka kuitenkin on ryöpättävä ennen käyttöä, koska aiheuttaa joillekin vatsavaivoja.[2][3][4]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypilisiä kaaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 160. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  • Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 114. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. a b c d e Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 160. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  3. a b c UPM Metsämaailma: Härmämalikka (Clitocybe nebularis) Viitattu 19.11.2017.
  4. a b c Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 114. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.