Guanidiinikarbonaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guanidiinikarbonaatti
Guanidine carbonate.png
Tunnisteet
CAS-numero 593-85-1
SMILES C(=N)(N)N.C(=N)(N)N.C(=O)(O)O[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava (CH6N3)2CO3
Moolimassa 180,186 g/mol
Tiheys 1,24[2] g/cm³
Sulamispiste 197–199 °C[2]
Liukoisuus Veteen 430 g/l (20 °C)[3]

Guanidiinikarbonaatti ((CH6N3)2CO3) on guanidiinin karbonaattisuola. Yhdistettä käytetään kosmetiikassa ja orgaanisissa synteeseissä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guanidiinikarbonaatti on huoneenlämpötilassa valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hyvin niukasti orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin tai asetoniin. Sen liuokset ovat emäksisiä.[2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guanidiinikarbonaattia muodostuu urean ja ammoniakin reagoidessa ja se on melamiinin valmistuksen sivutuote. Melamiiniliuoksesta se voidaan eristää konsentroinnin jälkeen liuoksesta jäähdyttämällä, jolloin se kiteytyy. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kuumentaa ammoniakin tai ammoniumsuolojen vesiliuosta 120–140 °C:n lämpötilaan ja lisätä tämän jälkeen reaktoriin syanamidia tai disyandiamidia.[2][3][4]

Guanidiinikarbonaattia käytetään hiustuotteissa antistaattisuutta ja pehmeyttä antavana reagenssina.[2][3][4] Guanidiinikarbonaatista muodostuu guanidiinihydroksidia, joka on varsinainen vaikuttava ainesosa[5]. Yhdistettä käytetään myös lähtöaineena valmistettaessa melamiini-formaldehydihartseja, orgaanisissa synteeseissä guanidiinin sijasta ja valmistettaessa muita guanidiinisuoloja kuten guanidiinihydroksidia, guanidiinifosfaattia, guanidiinisilikaattia ja guanidiinin rasvahapposuoloja.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bisguanidinium Carbonate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 27.3.2015.
  2. a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 664. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b c d e Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 574. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
  4. a b c Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 27.3.2015
  5. Zoe Diana Draelos: Cosmetics and Dermatologic Problems and Solutions, s. 191. CRC Press, 2011. ISBN 978184184740. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.3.2015). (englanniksi)