Gran Torino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Gran Torino on myös Fordin automalli.
Gran Torino
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Clint Eastwood
Käsikirjoittaja Nick Shenck
Dave Johannson
Tuottaja Clint Eastwood
Jenette Kahn
Adam Richman
Tim Moore
Robert Lorenz
Bill Gerber
Säveltäjä Kyle Eastwood
Michael Stevens
Kuvaaja Tom Stern
Leikkaaja Joel Cox
Gary Roach
Pääosat Clint Eastwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
InterCom
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 12. joulukuuta 2008
Suomi 3. huhtikuuta 2009
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 25 000 000 USD
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Gran Torino on Clint Eastwoodin ohjaama jännitys- ja draamaelokuva vuodelta 2008. Hän näyttelee siinä itse pääosaa.

Eastwood ilmoitti elokuvan ensi-illan aikoihin, että se olisi hänen viimeinen elokuvansa näyttelijänä,[1] mutta hän palasi valkokankaalle neljä vuotta myöhemmin elokuvassa Takaisin pelissä.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kyynistyneen eläkkeellä olevan autotehtaan työntekijän päivät täyttyvät talon kunnostustöistä, koiran hoivaamisesta, oluesta ja parturikäynneistä. Waltin varsinainen silmäterä on vuoden 1972 Gran Torino -mallinen henkilöauto. Vaikka Waltin vaimo toivoikin kuolinvuoteellaan miehen menevän ripittäytymään, M1-kiväärinsä säännöllisesti puhdistavalla Waltilla ei ole mielestään mitään tunnustettavaa. Waltin suhteet kahteen omaan poikaan ja näiden perheisiin ovat jääneet etäisiksi.

Kun tienoota terrorisoiva aasialainen nuorisojengi yrittää varastaa Waltin Torinon, tämä saa lisäkierroksia valmiiksi rasistisille asenteilleen. Hän alkaa kuitenkin nähdä asioita uudessa valossa, kun varas tulee Waltin ovelle ja lupaa hyvittää tekonsa tekemällä tälle töitä. Thao alkaa korvata tekoaan tekemällä töitä Waltille, jolloin Walt alkaa pitää Thaosta ja auttaa tätä elämässään, mutta sitten aasialaisjengi iskee Thaon kimppuun.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilta-Sanomien Tarmo Poussu arvioi, että elokuva tekee yhteenvedon Clint Eastwoodin tähtikuvasta ja tuo sen tähän hetkeen yllättävästi ja napakasti. Eastwood tavallaan pudottaa oman sankarihahmonsa myyttien maailmasta karuun todellisuuteen.[2]

Kulttuurivihkojen Eero Hirvenojan mukaan elokuva tarkoittaa hyvää, mutta se on turhan alleviivaava. Siinä kuitenkin osoitetaan, että vanhempikin ihminen voi vapautua ennakkoluuloista ja oppia hyväksymään erilaisuutta. Samalla Eastwood pääsee parodioimaan takavuosikymmenten vähäpuheisia tähtiroolejaan. Mikään erityisen syvällinen elokuvantekijä Eastwood ei kuitenkaan ole.[3]

Aamulehden Kari Salmisen arvion mukaan elokuva, ”karu romanssi tähden ja hänen arkkityyppisen hahmonsa välillä”, olisi kelvannut Eastwoodin jäähyväisiksi näyttelijänä, vaikka hän ei pitänytkään tämän vetäytymistä näyttelemisestä toivottavana.[4]

  • NBR (2008), Paras miespääosa: Clint Eastwood, Paras elokuvakäsikirjoitus: Nick Schenk
  • Golden Globe (2009), Paras elokuvamusiikki: Kyle Eastwood ja Michael Stevens
  1. Clint Eastwood lopettaa näyttelemisen Mesta.net. 4.11.2008. Viitattu 13.1.2009.[vanhentunut linkki]
  2. Tarmo Poussu: Veteraanin viimeinen taisto. Ilta-Sanomat, 3.4.2009, s. 35.
  3. Eero Hirvenoja: Sodan arvet. Kulttuurivihkot, 2009, nro 2, s. 10.
  4. Salminen, Kari: Kerran vielä, herra Kowalski. Aamulehti, 3.4.2009, s. 22.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]