Grönhagen
Grönhagen on ruotsalainen aatelissuku, jonka yksi sukuhaara on liitetty Suomen Ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 68.[1] Saksalainen suku on alun perin kotoisin Verdenistä. Gotlannin laamanni Clas Henrik Grönhagen aateloitiin vuonna 1678 ja liitettiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1680 aatelisena sukuna numero 929.[1][2]
Suvun on ilmoitettu polveutuvan Saksasta Lüneburgin Gronehagen porvarissuvusta, joka tunnettiin 1300-luvulta lähtien ja jolla oli muita vaakunoita, tämä tieto on täysin vahvistamaton. Claes Henrik Gronehagenin (1643–1712) kerrotaan muuttaneen Ruotsiin vuonna 1668, jossa hänestä tuli tilintarkastajakamarin komissaari vuonna 1673 ja arvioija vuonna 1676. Hänet aateloitiin vuonna 1678 ja nimitettiin tuomariksi Norrfinneen vuonna 1697 ja Gotlantiin vuonna 1711. Hänen tyttärensä Christina Grönhagen (1686–1750) julistettiin täysivaltaiseksi eli hän saattoi toimia taloudellisissa asioissa ilman holhoojaa, 25. toukokuuta 1722 päivätyllä kirjeellä. Hän oli yksi ensimmäisistä naimattomista ruotsalaisista naisista, jotka saivat tämän aseman. Suvun päähaarat polveutuvat hänen veljistään Johan Didrik Grönehagenista, Claes Grönehagenista ja Fredrik Grönehagenista.[3]
Työskenneltyään sihteerinä verotoimistossa ja korkeimmassa yleisen järjestyksen virastossa Johan Didrik Grönehagenista tuli Västernorrlandin maistraatti vuonna 1722 ja Gotlannin kuvernööri vuonna 1728 ja vapaaherra vuonna 1731. Hänen poikansa, kamariherra Claes Wilhelmin myötä vapaaherrallinen suku sammui miespuolelta.[3]
Kapteeni Claes Grönehagen (1691–1739) osallistui Helsingborgin taisteluun ja Køgen taisteluun vuonna 1710. Hänen poikansa Johan Wilhelm (1715–1778) palveli Ranskassa vuosina 1734–1760 ja yleni majuriksi Ruotsin kuninkaallisessa armeijassa vuonna 1757. Palattuaan kotiin hänestä tuli ylikapteeni vuonna 1760 ja Ruotsin Pommerin ylipäällikkö Augustin Ehrensvärdin adjutantti vuonna 1762. Johan Wilhelm Grönehagen oli yksi kahdesta Ruotsin edustajasta aseleponeuvotteluissa, jotka lopettivat Ruotsin osallistumisen seitsenvuotiseen sotaan. Hänestä tuli everstiluutnantti vuonna 1767 ja eversti vuonna 1770, ja hän sai kenraalimajurin arvonimen vuonna 1775.[3]
Kapteeni Fredrik Grönehagen (1698–1770) muutti Suomeen avioliittonsa kautta, jossa hänen poikansa majuri Claes Henrik (1749–1831) ja everstiluutnantti Johan Adolf (1753–1826) liitettiin ritariksi vuonna 1818. Johan Adolf Grönhagen osallistui Venäjän sotaan vuosina 1788–1790, Pommerin sotaan vuonna 1807 ja Suomen sotaan vuosina 1808–09. Hänet tunnetaan J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat runosta Döbeln vid Jutas. On kuitenkin osoitettu, ettei hän ollut läsnä Juuttaan taistelussa. Hänellä oli kuitenkin tärkeä rooli Lapuan taistelussa. Veli Claes Henrik oli venäläisen kenraali Knut Gustav Ferdinand Grönhagenin (1823–1909) isoisä.[3]
Suvun jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johan Adolf Grönhagen (1753–1826), everstiluutnantti Porin rykmentissä
- Knut Gustaf Ferdinand Grönhagen (1823–1909), jalkaväenkenraali Venäjän keisarillisessa armeijassa[4]
- Berndt Adolf Grönhagen (1826–1888), suomalainen eversti ja valtiopäivämies, Knut Gustaf Ferdinand Grönhagenin veli
- Karl Grönhagen (1865–1944), suomalainen kapteeni, sanomalehtimies, kustantaja ja taidemaalari, Berndt Adolf Grönhagenin poika
- Yrjö von Grönhagen (1911–2003), suomalainen tietokirjailija, Karl Grönhagenin poika
- Berndt von Grönhagen, suomalainen dokumenttielokuvien tekijä
- Juhani Grönhagen (s. 1949), suomalainen meriarkeologi ja tietokirjailija, Yrjö von Grönhagenin poika
- Anders Grönhagen (s. 1953), Fredrikstad FK:n valmentaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Grönhagen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ Grönhagen (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1 2 3 4 Grönhagen, släkt sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 20.3.2025. Viitattu 7.2.2026.
- ↑ Grönhagen, Knut Gustaf Ferdinand.