Gonzalo Rojas
| Gonzalo Rojas | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. joulukuuta 1917 |
| Kuollut | 25. huhtikuuta 2011 |
| Kansalaisuus | chileläinen |
| Ammatti | runoilija, yliopistonopettaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | espanja |
| Tuotannon kieli | espanja |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| www.gonzalorojas.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gonzalo Rojas Pizarro (20. joulukuuta 1917 Lebu, Chile – 25. huhtikuuta 2011 Santiago de Chile Chile) oli chileläinen runoilija. Hänen tuotantonsa kuuluu yhä jatkuvan 1900-luvun latinalaisen avantgarde-kirjallisuuden perinteeseen.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rojas oli hiilikaivostyöläisen seitsemäs poika. Myöhemmin hänestä tuli Santiago de Chilessä ilmestyvän Antarctica-lehden toimittaja ja opettaja Valparaisoon.
Vuosina 1938–1941 hän kuului surrealistiseen Mandrágora-ryhmään, jonka perustivat Braulio Arenas, Teófilo Cid ja Enrique Gómez Correa. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi 1948 Santiagossa.
Chilen sotilasvallankaappauksen aikana 1973 hän lähti maanpakoon. Hän menetti diplomaatin asemansa, eikä hän saanut opettaa missään chileläisessä yliopistossa. DDR:n Rostockin yliopisto tarjosi hänelle opettajanpaikan. Hän opetti yliopistoissa Saksassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Meksikossa.
Guggenheim-stipiendin ansiosta Rojas palasi 1979 Chileen Chillániin 400 kilometrin päähän pääkaupungista, tosin vieläkään hänelle ei sallittu opetustehtäviä.
Rojas asui Yhdysvalloissa 1980–1994. Vuodet 1980–1985 hän oli Columbian yliopistossa Chicagon yliopistossa vieraileva professori, vuodet 1985–1994 professorina Brigham Young Universityssa. Myöhemmin hän palasi kotimaahan[1].
Rojas on saanut Chilen valtion kirjallisuuspalkinnon ja Kuningatar Sofian iberoamerikkalaisen runopalkinnon, molemmat 1992. Lisäksi hän on saanut Meksikon Octavio Paz -palkinnon ja Argentiinan José Hernández palkinnon. Hän on saanut myös vuoden 2003 Cervantes-palkinnon[1].
Häntä pidettiin Chilen merkittävimpiin kuuluvana kirjailijana.[1]
Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- La miseria del hombre (1948)
- Contra la muerte (1964)
- Oscuro (1977)
- Transtierro (1979)
- Del relámpago (1981)
- 50 poemas (1982)
- El alumbrado (1986)
- Antología personal (1988)
- Materia de testamento (1988)
- Antología de aire (1991)
- Desocupado lector (1990)
- Las hermosas (1991), Zumbido (1991)
- Río turbio (1996)
- América es la casa y otros poemas (1998)
- Obra selecta (1999)
Suomennettua tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rojasin runoja on ilmestynyt Jukka Koskelaisen suomennoksina antologiassa Aavistuksia rituaalipuvussa (WSOY, 2000)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Runoilija Gonzalo Rojas on kuollut Yle.fi viitattu 26.4.2011
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alles Nahe werde fern y otros poemas (Arkistoitu – Internet Archive) Poesía de Gonzalo Rojas (espanjaksi)
- Discurso íntegro de Gonzalo Rojas al recibir el Cervantes (espanjaksi)
- Rojas Poetry translation.org (Arkistoitu – Internet Archive) -sivustolla (mukana englanniksi käännetty runo) (englanniksi)
- What Do We Love When We Love: Gonzalo Rojasin runo (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
