Going for the One

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Going for the One
Yes
Studioalbumin Going for the One kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  1976 lopussa – kevät 1977 Mountain Studios, Monterux Sveitsi
 Julkaistu 1977
 Tuottaja(t) Yes
 Tyylilaji Progressiivinen rock
 Kesto 38.49
 Levy-yhtiö Atlantic Records
Yesin muut julkaisut
Relayer
1974
Going for the One
1977
Tormato
1978

Going for the One on brittiläisen progeyhtyeen Yesin kahdeksas studioalbumi vuodelta 1977. Levyllä oli uudelleen mukana vanha tuttu kosketinsoittaja Rick Wakeman, joka erosi Tales from Topographic Oceans -kiertueen jälkeen.

Relayer-albumilla ja kiertueella soittanut Patrick Moraz erosi yhtyeestä epäselvissä olosuhteissa äänitysten alla, mutta ne päätettiin silti aloittaa. Sessioavuksi pyydettiin lopulta Rick Wakeman, joka kuultuaan materiaalin päätti liittyä takaisin.

Helsingin Sanomien aikalaisarvostelussa (tekijänä Markku Fagerlund ja/tai Kalle Heikkinen) kirjoitettiin Yesin palanneen tämän albumin myötä huipulle, mikä katsottiin suurelta osin Rick Wakemanin paluun ansioksi. [1]

Albumi on paluu lyhyempiin sävellyksiin Tales from Topographic Oceans ja Relayer-albumien laajoista kokonaisuuksista, joskin päätöskappale “Awaken” on totutummin yli 15-minuuttinen sävellys. Helsingin Sanomien kriitikko Samuli Tiikkaja on kirjoittanut siitä artikkelin otsikolla “Enemmän on enemmän”. Hänen mukaansa siinä on kysymys “yhdestä kaikkien aikojen komeimmista progekappaleista”. Hänen mukaansa[2]

»levyn päättävä 15-minuuttinen Awaken kumartaa megalomaniallaan genren hillittömälle perinteelle. Tämä kappale ei mahdu kolmen ja puolen minuutin soittolistaslotteihin, hyvä jos johdannon ehtii siinä ajassa soittaa. Kappaleen rakenne hengittää hitaasti, ja alkupuolen minuutit saattavatkin tuntua pitkiltä, jos ei tiedä, mitä on tulossa. Kaikki tähtää lopun mahtavaan huippukohtaan, jossa kaikki on suurta, kirkkourkuja ja kuoroa myöten. Huipun teho kuitenkin vaatii kaiken siihen johtavan, jännitettä kasvattavan esityön.

Kappaleen ‘enemmän on enemmän’ -estetiikkaan sopii hienosti se, että se äänitettiin osaksi etänä. Kosketinsoittaja Rick Wakeman halusi käyttää Veveyssä Sveitsissä sijaitsevan kirkon urkuja, joten niiden ääni lähetettiin puhelinlinjoja pitkin Montreux'hön, jossa yhtyeen muut jäsenet soittivat studiossa omia osuuksiaan.»

Yhtye sai levyltä sille harvinaisen Britannian Top 10 singlehitin kappaleesta "Wonderous Stories". Albumi nousi Suomessa sijalle 17. heinäkuussa 1977.[3]

Steve Howe teki Renaissance-yhtyeestä tunnetun Annie Haslamin kanssa vuonna 1995 version "Turn of the Century" -kappaleesta Yes-tribuuttialbumille Tales from Yesterday: Yes Tribute.[4]

Puolen tusinan Roger Deanin tekemän Yes-levykannen jälkeen Going for the One -albumin kansi on Hipgnosis-taiteilijaryhmän tekoa.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Going for the One (Jon Anderson) – 5:32
  2. Turn of the Century (Jon Anderson / Steve Howe / Alan White) – 7:56
  3. Parallels (Chris Squire) – 5:53
  4. Wonderous Stories (Jon Anderson) – 3:49
  5. Awaken (Jon Anderson / Steve Howe) – 15:31

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jon Anderson − laulu, lyömäsoittimet, harppu
  • Steve Howe − sähkö- ja akustinen kitara, lap steel -kitara, laulut
  • Rick Wakeman − piano, koskettimet, Polymoog
  • Chris Squire − bassot, laulut
  • Alan White − rummut, lyömäsoittimet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laatupoppia Puolanmaalta. Helsingin Sanomat, 25.7.1977, s. 10.
  2. Samuli Tiikkaja: Enemmän on enemmän. Helsingin Sanomat, 20.5.2017, s. C 7. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 1.8.2019.
  3. Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Otava 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  4. Albumi Tales from Yesterday: Yes Tribute - Magna Carta 9003 1995