Ginevra King

Ginevra King, kuva noin vuodelta 1916.

Ginevra King (1898–1980) oli yhdysvaltalainen perijätär, seurapiirihenkilö ja kirjailija F. Scott Fitzgeraldin ensimmäinen rakkaus. Etunimensä King oli saanut Leonardo da Vincin maalauksen mukaan. King toimi Fitzgeraldin inspiraationa kun kirjoitti romaaniinsa Kultahattu tämän naispäähenkilön, Daisy Buchananin.

King ja Fitzgerald tapasivat tammikuussa vuonna 1915. King oli 16-vuotias ja Fitzgerald 18-vuotias. Ihastuminen oli molemminpuolista. Seuraavien viiden kuukauden aikana nuoret olivat intensiivisessä kirjeenvaihdossa. King jätti jopa raamattutuntinsa väliin voidakseen kirjoittaa kirjeitään. Tapaamisaikaan Fitzgerald opiskeli Princetonin yliopistossa ja King Westoverin sisäoppilaitoksessa. Paitsi että oli Fitzgerald oli Kingille koulutyttöaikojen suuri ihastus, hän näki tässä myös tilaisuuden päästä tylsänä pitämästään yläluokan elämästä aidompaan ja värikkäämpään elämään. King ilmaisi kirjeissään olevansa kyllästynyt tanssiaisiin ja että kenenkään kanssa ei voi keskustella vakavasti.

Suhteesta on saatu paljon tietoa Kingin päiväkirjojen välittämänä. Ne täyttyvät koulutytön vuodatuksista, että miksi rakastavaiset eivät näe toisiaan tarpeeksi usein. Nuoret kuitenkin vierailivat salaa toistensa luona. Kingin perikunta on lahjoittanut päiväkirjan ja säilyneet kirjeet tutkijoiden käyttöön.

Kahta vuotta myöhemmin asioihin puuttui Kingin isä. Hän ilmoitti Fitzgeraldille, että "köyhän pojan ei pitäisi ajatella mennä naimisiin rikkaan tytön kanssa". Tätä ennen King oli miettynyt Fitzgeraldille ääneen, että tämä ei ole hänestä oikeasti kiinnostunut, vaan hänen "idealisoidusta kuvastaan".

Vuonna 1918 King kirjoitti Fitzgeraldille, että menee pian kihloihin William Mitchellin kanssa. Avioliiton oli järjestänyt kaksi yläluokkaista chicagolaista sukua kyselemättä nuorten mielipidettä. Liitto kesti yhdeksäntoista vuotta ja siitä syntyi kolme lasta. King jätti Mitchellin ja avioitui liikemies John T. Pinen kanssa.

King ja Fitzgerald tapasivat vielä kerran Hollywoodissa vuonna 1937. Fitzgerald työskenteli käsikirjoittajana ja yritti pysyä raittiina. Hän kirjoitti tyttärelleen innostuneen kirjeen, että King oli hänen ensimmäinen rakkautensa. Tapaaminen ei sujunut hyvin. Fitzgerald saapui sinne humalassa ja päätyi solvaamaan Kingiä kun tämä kysyi minkä hahmon esikuva hän oli tämän teoksissa.

Kingin sanotaan vaikuttaneen Fitzgeraldin tuotantoon ja ajatteluun kahdella tavalla. Toisaalta hän ihailee varakkuutta, mutta toisaalta pitää rikkaiden elämää tyhjänä.

Aiheesta muualla

• https://classicchicagomagazine.com/scott-fitzgeralds-muse-now-a-mitchell/