Giánnis Rítsos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giánnis Rítsos
Giánnis Rítsoksen rintakuva Monemvasiássa.
Giánnis Rítsoksen rintakuva Monemvasiássa.
Syntynyt 1. toukokuuta 1909
Monemvasiá, Kreikka
Kuollut 11. marraskuuta 1990
Ateena, Kreikka
Ammatit runoilija
Kansalaisuus kreikkalainen
Äidinkieli kreikka
Tuotannon kieli kreikka
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Giánnis Rítsos (kreik. Γιάννης Ρίτσος) (1. toukokuuta 1909 Monemvasiá, Kreikka11. marraskuuta 1990 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen runoilija ja vasemmistoaktivisti. Toisen maailmansodan aikaan hän kuului Kreikan vastarintaliikkeeseen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rítsos syntyi varakkaaseen maanomistajasukuun Monemvasiássa. Hän koki lapsena suuria menetyksiä, kun hänen äitinsä ja vanhempi veljensä kuolivat tuberkuloosiin, isä joutui mielenterveyshäiriöiden vuoksi hoitoon. Rítsos kärsi taloudellisesti jo nuorena. Kaikki tämä vaikutti syvästi hänen runouteensa. Rítsos itse oli tuberkuloosin vuoksi sairaalahoidossa 1927–1931.[1]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rítsos liittyi 1931 Kreikan kommunistiseen puolueseen (KKE). Hänen ystäväpiirinsä pysyi työläistaustaisena. Rítsos julkaisi teoksen Traktér (Τρακτέρ, ”Traktori”, 1934), jonka herätteenä oli Vladimir Majakovskin futurismi. Vuonna 1935 ilmestyi hänen teoksensa Pyramídes (Πυραμίδες, ”Pyramidit”, 1935), ja näissä kahdessa hän pyrki saavuttamaan hauraan tasapainon niiden kahden ääripään välillä, jotka muodostuivat kommunistiseen ihanteeseen perustuvasta uskota tulevaisuuteen ja toisaalta omasta henkilökohtaisesta epätoivosta.

Hänen merkittävä runonsa Epitáfios (Επιτάφιος, 1936) rikkoi perinteisen kansanrunouden muodon ja ilmaisi hyvin selkeällä ja yksinkertaisella kielellä viestin ihmisten ykseydestä.[1]

Poliittinen kuohunta ja runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ioánnis Metaxáksen oikeistodiktatuuri syntyi 1936, ja sen aikana poltettiin Epitáfios julkisesti Ateenassa Akropolis-kukkulan juurella. Rítsos vastasi suuntautumalla surrealismiin. Tänä aikana hän julkaisi runot To tragoúdi tis adelfís mou (Το τραγούδι της αδελφής μου, ”Sisareni laulu”, 1937) ja Eariní symfonía (Εαρινή συμφωνία, ”Kevään sinfonia”, 1938).[1]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rítsos kuuluu nykyisin Kreikan 1900-luvun neljän suuren runoilijan joukkoon, jossa hänen lisäkseen ovat Kostís Palamás, Giórgos Seféris ja Odysséas Elýtis. Ranskalainen runoilija Louis Aragon on sanonut, että Rítsos oli ”aikamme suurin runoilija”. Hän oli yhdeksän kertaa ehdokkaana Nobelin kirjallisuupalkinnon saajaksi. Leninin rauhanpalkinnon saadessaan hän sanoi, että ”tämä palkinto on minulle Nobelia merkittävämpi”.

Rítsoksen runot ovat aika ajoin olleet kiellettyjä vasemmistolaisuutensa vuoksi.

Rítsos kirjoitti pääasiassa runoja, joiden sisältö on poliittinen. Harvoja poikkeuksia on Kuutamosonaatti.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vankilan puu ja naiset, suom. Caj Westerberg. Julkaistu: [Hki]: [Yleisradio], 1980.
Rítsoksen suomennettuja runoja on julkaistu seuraavasti
  • "Abastraktinen maalari", Runon ääni: lausujain juhla-antologia s. 108
  • "Romiosini I ja II" (Kourallinen valoa: nykykreikkalaisen runouden antologia, s. 57–60. Runo on kokoelmasta Ρωμιοσύνη, 1966. Kirjoitettu vuosina 1945–1947)
  • "Kreikan kommunistisen nuorisoliiton tovereille" (Kulttuurivihkot 1980, nro 2, s. 40–41 ), "Nokinen pata: runoelma", (Kulttuurivihkot 1978, nro 8, s. 62–71), "Rauha: katkelmat" (Kulttuurivihkot 1985, nro 6, s. 10)
  • "Kirje Joliot-Curielle", Parnasso 1970, nro 8, s. 485–494
  • "Chile", Runous, Suomen Runouden Tuki 1983 nro 1, s. 15

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wagner, Guy: Ritsos 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.