General Atomics MQ-1 Predator
| General Atomics MQ-1 Predator | |
|---|---|
 Yhdysvaltain ilmavoimien AGM-114 Hellfire -ohjuksin aseistettu MQ-1 Predator lennolla eteläisessä Afganistanissa marraskuussa 2008. |
|
| Tyyppi | miehittämätön ilma-alus / UCAV |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | General Atomics |
| Yksikköhinta | 4 milj. USD |
General Atomics MQ-1 Predator on yhdysvaltalaisen General Atomicsin kehittämä ja valmistama miehittämätön sotilaslentokone. Predator-yksikkö sisältää neljä Predator-lennokkia ja hallintajärjestelmän (GCS, Ground Control Systems) ja Predator Primary Satellite Link (PPSL)-järjestelmän. Neljän lennokin operointi vaatii 55 henkilöä. Operaatiot kestävät jopa 24 tuntia.
Normaali miehitys yhtä lennokkia kohden on yksi ohjaaja ja kaksi sensoreiden operaattoria. Predatoria kauko-ohjataan maahallintajärjestelmän (GCS) välityksellä hyvinkin kaukaa lennokin toiminta-alueelta. Sen tietoyhteys toimii joko C- tai Ku-kaistan satellittitietoliikenneyhteyksillä. Lennokissa on hyvin suuren autonomian omaava autopilotti, joka ylläpitää lentotilaa (nopeus, kohtauskulma, voimalaitteen tehoasetus, ratakulma jne.).
Predatorin keulassa on värikamera, joka on yleisimmin käytössä lennokin alapuolella olevan maa- tai merialueen seurannassa. Päivätehtäviä varten se on varustettu vaihtelevalla aukolla varustetulla TV-kameralla ja öisin kuva välittyy infrapuna-kameralla. Predator näkee myös savun, sumun ja pilvien läpi SAR-tutkalla, jonka kuva on kuitenkin suhteellisen epätarkkaa matalalla lennettäessäkin. Predator pystyy tallentamaan videota ja valokuvia.
Tulevaisuudessa Predatorit varustetaan monispektrikameralla (Multispectral Targeting System, MTS), joka tukee erilaisia maalinhakutoimintoja. Kohteeseen voidaan ampua lennokista pari AGM-114 Hellfire -ohjusta. Paino- ja tilasyistä Predatoria ei voi varustaa yhtäaikaisesti kummallakin järjestelmällä (MTS ja SAR).
Lennokki pystytään purkamaan kuuteen pääosaan, jotka pakataan lempinimellä "arkku" tunnettuun konttiin, joita viedään lentokuljetuksina kohteiden lähelle. Tämä varmistaa lennokin nopean käytön eri puolella maailmaa. Suurin järjestelmän osa on GCS ja se on suunniteltu lastattavaksi C-130-kuljetuslentokoneeseen.
Koneen pohjalta on kehitetty MQ-1C Gray Eagle -versio, jossa on suurempi siipien kärkiväli.[1][2]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 0 ilma-aluksessa, maa-asemalla jopa 55 henkilöä, joista yksi ohjaa konetta ja toinen kameraa
- Pituus: 8,22 m
- Kärkiväli: 14,8 m
- Korkeus: 2,1 m
- Tyhjäpaino: 512 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 1 020 kg
- Voimalaite: 1 × Rotax 914 nelisylinterinen bokserimoottori; 75 kW (101 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 217 km/h
- Matkalentonopeus: 130–165 km/h
- Sakkausnopeus: ~100 km/h
- Lentomatka: 740 km
- Lentoaika: 24 h
- Lakikorkeus: 7 920 m
Aseistus
- AGM-114 Hellfire -ohjuksia (MQ-1B)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Thomas Newdick: Stop Buying MQ-1C Gray Eagle Drones Army’s Top Leadership Decrees The War Zone. 2.5.2025. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
- ↑ MQ-1C Gray Eagle ER/MP Unmanned Aircraft System (UAS), USA army-technology.com. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
- ↑ General Atomics RQ/MQ-1 Predator
- ↑ Unmanned-Combat-Air-Vehicles/MQ-1-Predator Deagel.com
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta General Atomics MQ-1 Predator Wikimedia Commonsissa
