Gene Krupa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gene Krupa
Gene Krupa esiintymässä New Yorkissa vuonna 1946.
Gene Krupa esiintymässä New Yorkissa vuonna 1946.
Syntynyt 15. tammikuuta 1909
Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut 16. lokakuuta 1973 (64 vuotta)
Yonkers, New York
Oikea nimi Eugene Bertram Krupa
Taiteilijanimet Gene Krupa
Aktiivisena 1920-luku–1973
Tyylilajit jazz, swing, dixieland
Ammatit muusikko, säveltäjä
Soittimet rummut
MusicBrainz

Gene Krupa (15. tammikuuta 1909 Chicago, Illinois16. lokakuuta 1973 New York) oli yhdysvaltalainen jazz-muusikko, rumpali ja orkesterinjohtaja.[1] Hän on ollut eräs tunnetuimmista jazz-rumpaleista kautta aikojen ja häntä pidetään eräänä ensimmäisistä, ellei ensimmäisenä rumpusoolojen soittajana. Ennen Krupaa rumpusoolot olivat harvinaisuus ja rumpuja pidettiin lähinnä musiikkia tukevina soittimina. Krupa muutti pysyvästi yleistä käsitystä rumpaleista.

Gene oli nuorin Bartley ja Ann Krupan yhdeksästä lapsesta. Hänen isänsä kuoli Genen nuoruusvuosina ja hänen äitinsä työskenteli modistina. Kaikkien lasten piti ryhtyä työntekoon nuorina, Genen 11-vuotiaana. Hänen veljensä Pete työskenteli Brown Music Companylla ja sai hommattua Genelle työn juoksupoikana. Musiikillisen uransa Gene aloitti soittamalla saksofonia, mutta aloitti rumpujensoiton 11-vuotiaana, sillä ne olivat halvimmat soittimet musiikkiliikkeessä jossa hän ja hänen veljensä työskentelivät.

Krupa aloitti uransa jo 1920-luvulla chicagolaisten tanssiyhtyeiden kanssa. Hän osallistui jazzkonsertteihin, kuunteli ja matki tummaihoisia rumpaleita. Vuonna 1927 Krupa oli yksi ensimmäisistä rumpaleista, jotka käyttivät levystudiossa kokonaista rumpusettiä. Benny Goodman kiinnitti Krupan yhtyeensä rumpaliksi vuonna 1934. Krupa soitti yhtyeessä kolme vuotta ja ehti muodostua kansalliseksi ilmiöksi.

Vuonna 1938 Krupa perusti oman yhtyeensä. Hänet pidätettiin San Franciscossa marihuanan hallussapidosta vuonna 1943. Krupa sai lyhyen vankilatuomion ja hänen yhtyeensä hajosi. Tämän jälkeen Krupa liittyi uudestaan Benny Goodmanin orkesteriin. Vuonna 1944 Krupa kokosi kuitenkin jo uuden orkesterinsa.

Vuonna 1950 isojen jazzyhtyeiden aika alkoi olla ohi. Krupa onnistui pitämään oman yhtyeensä koossa joulukuuhun. Yhtyeen hajottamisen jälkeen hän ei tiennyt mitä tekisi seuraavaksi. Krupa oli johtanut pienempiä ryhmiä ison yhtyeensä sisällä ja tämä oli looginen valinta bebopin kasvattaessa suosiotaan.

1950-luvun loppupuolella Krupan oli vähennettävä soittamistaan selkäongelmien pahentuessa. Vuonna 1960 hän sai sydänkohtauksen joka pakotti hänet jättämään soiton moneksi kuukaudeksi. Vuonna 1967 hän lopetti soittamisen väittäen olevansa liian laiska soittamaan ja tietävänsä sen kuuluvan myös musiikista. Vuonna 1970 hän perusti uudelleen kvartettinsa ja esiintyi Hotel Plazassa, New Yorkissa.

Viimeiset vuotensa Krupa kärsi leukemiasta ja emfyseemasta ja hän kuoli 16. lokakuuta 1973 sydänkohtaukseen.

Krupaa on luonnehtinut Digby Fairweather seuraavasti: ”Gene Krupa oli onnekas kolmella tapaa. Hän syntyi oikeaan aikaan, oli luonnollinen esiintyjä ja lisäksi valkoihoinen. Mustille esiintyjille ei koskaan sallittu sellaista urakehitystä.”[2]

Gene Krupa on myös opettanut KISS-yhtyeen rumpalia Peter Crissiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 257-258. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2.
  2. www.drummerman.net: Gene Krupa's Biography Viitattu 4. heinäkuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Vartola: Mr. Drums, Gene Krupa 1909–1973, Musa 2/1974 s. 16–17.