Galliumtribromidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Galliumtribromidi
Gallium-bromide-3D-balls.png
Extended Crystal Structure.png
Tunnisteet
CAS-numero 13450-88-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava GaBr3
Moolimassa 309,42
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 121,5 °C[1]
Kiehumispiste 279 °C[1]
Tiheys 3,69 g/cm3[2]

Galliumtribromidi (GaBr3) on galliumin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa galliumtribromidi on valkoista kiteistä ainetta. Kiinteänä se on rakenteeltaan dimeeri Ga2Br6 ja sen alkeiskoppi on monokliininen. Kaasufaasissa se esiintyy enimmäkseen dimeerinä mutta myös monomeerinään. Yhdisteelle tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja, joissa kideveden määrä voi olla 1, 2, 2,5, 3, 4, 6 tai 15. Galliumtribromidi on Lewis-happo.[1][3][4][5]

Galliumtribromidia valmistetaan kuumentamalla galliumia bromikaasuvirrassa. Reaktiossa käytetään typpeä suoja- ja kantokaasuna.[3]

2 Ga + 3 Br2 → 2 GaBr3

Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä esimerkiksi alkeenien additioreaktioissa, kondensaatioreaktioissa ja sykloadditioissa.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1032. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.5.2020). (englanniksi)
  2. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–64. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.5.2020). (englanniksi)
  3. a b Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
  4. Balázs Réffy, Mária Kolonits & Magdolna Hargittai: Gallium tribromide: molecular geometry of monomer and dimer from gas-phase electron diffraction. Journal of Molecular Structure, 1998, 445. vsk, nro 1–3, s. 139–148. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.5.2020. (englanniksi)
  5. Sergey I. Troyanov, Thoralf Krahl & Erhard Kemnitz: Crystal structures of GaX3 (X = Cl, Br, I) and AlI3. Zeitschrift für Kristallographie - Crystalline Materials, 2004, 229. vsk, nro 2, s. 88–92. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.5.2020. (englanniksi)
  6. Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 263. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-1-118-01522-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.5.2020). (englanniksi)
  7. Manoj K. Gupta & Timothy P. O’Sullivan: Recent applications of gallium and gallium halides as reagents in organic synthesis. RSC ADvances, 2013, 48. vsk, nro 3, s. 25498–25522. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.5.2020. (englanniksi)