Fusō (1877)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Japanin keisarikunnan laivaston 1800-luvun lopun ironclad-taistelulaivaa. Muista samannimisistä aluksista katso täsmennyssivua Fusō.
Fusō / 扶桑
Fusō
Fusō
Naval Ensign of Japan.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Samuda Brothers, Poplar, Yhdistynyt kuningaskunta
Kölinlasku syyskuu 1875
Laskettu vesille 14. huhtikuuta 1877
Palveluskäyttöön tammikuu 1878
Palveluskäytöstä romutettu 1910
Tekniset tiedot
Uppouma 3 717 t
Pituus 67 m (pp)
Leveys 14,6 m
Syväys 5,5 m
Koneteho 3 932 ihp
Nopeus 13 kn
Miehistöä 250
Aseistus 4 × 9,4 tuuman tykkiä
2 × 6,7 tuuman tykkiä
6 × 3 tuuman tykkiä
1 × nelipiippuinen Nordenfeld-konekivääri

Fusō (jap. 扶桑) oli keisarillisen Japanin laivaston keskelle alusta sijoitetulla tykkitornilla varustettu ironclad-taistelulaiva (engl. central battery ironclad). Se oli ensimmäinen Japanin laivastolle Britanniassa valmistettu panssaroitu sotalaiva, ja sen rakennustöitä valvoi Tōgō Heihachirō, josta myöhemmin tuli menestynyt amiraali.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Samuda Brothersilta Poplarista, Lontoosta osana vuoden 1875 laivasto-ohjelmaa. Sir Edward Reedin suunnitteleman aluksen köli laskettiin syyskuussa 1875 ja alus laskettiin vesille 14. huhtikuuta 1877. Alus oli pienennetty versio HMS Iron Dukesta ja se oli parkkitakiloitu. Sen koneiston toimitti Penn and Sons Greenwichistä, jolla se kykeni saavuttamaan 4 500 merimailin toimintasäteen 10 solmun nopeudella. Kruppin toimittamat aseet sijoitettiin Ranskan merivoimien Redoutablen tavoin.[1]

Aluksen kylkien panssarointina oli neljästä yhdeksään tuumaan oleva panssarivyö. Tykkipatterin suojana oli kahdeksan tuuman panssari ja laipiot seitsemäntuumaiset.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fusō toimitettiin Japaniin ja vuodesta 1881 sen kotisatamana toimi Jokohama. Aluksen palveluksesta poistoa suunniteltiin vuonna 1891, mutta se kuitenkin otti osaa ensimmäiseen Kiinan–Japanin sotaan vuosina 1894–1895. Alus osallistui Jalujoen taisteluun, jossa siihen osui kahdeksan kranaattia surmaten kaksi ja haavoittaen 12 miehistönjäsentä, sekä Weihaiwein taisteluun. Vuonna 1894 alus modernisoitiin, jolloin sen parkkitakila ja päämasto poistettiin. Samalla alukselle asennettiin kahdeksan kuuden tuuman 50 pituuskaliiperin pikatykkiä, seitsemän konekivääriä ja kaksi 18 tuuman torpedoputkea.

29. lokakuuta 1897 Fusō törmäsi risteilijä Matsushimaan myrskyssä Iyon (Shikoku) rannikolla ja upposi. Kapteeni Uryū Sotokichi vangittiin kolmeksi kuukaudeksi onnettomuuden takia. Alus nostettiin seuraavan vuoden syyskuussa. Se uudelleenluokiteltiin toisen luokan taistelulaivaksi 28. maaliskuuta 1898. Sille asennettiin 1899 uudet Kruppin tykit ja korjaukset jatkuivat aina huhtikuulle 1900 asti. Vuodesta 1903 alkaen aluksella oli kaksi kuuden tuuman ja neljä 4,7 tuuman 40 pituuskaliiperin tykkiä.[2]

Japanese ironclad Fusō.jpg

Fusō luokiteltiin 8. huhtikuuta 1900 rannikkopanssarilaivaksi ja se palveli jälleen Venäjän–Japanin sodassa vuosina 1904–1905. Alus osallistui Port Arthurin piiritykseen ja partioi Tsushiman salmea. Sodan päättyessä alus oli jo vanhentunut ja se luokiteltiin toisen luokan rannikkopuolustusalukseksi 11. joulukuuta 1905. Virallisesti Fusō poistettiin palveluksesta 1. huhtikuuta 1908 ja se romutettiin Jokohamassa vuonna 1910.[3]

Naval Ensign of Japan.svg Edeltäjä:
Ryūjō
Keisarillisen Japanin laivaston taistelulaivaluokat Seuraaja:
Kongō-luokka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1860–1905. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gardiner 2002, s. 219.
  2. Gardiner 1985, s. 224.
  3. Jentschura, Hansgeorg et al. 1977, s. 13.