Fredrik Helsingius
Fredrik Berthold Helsingius (7. helmikuuta 1892 Baku – 9. toukokuuta 1961 Vallentuna Ruotsi) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat johtaja Hugo Fredrik Helsingius ja Gertrud Leysaht. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Elsa Elisabet Eklundin kanssa, joka kuoli vuonna 1935. Toisen kerran Helsingius avioitui vuonna 1944 Anna Maria Kristina Janssonin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla syyslukukauden 1911 ja Upsalan ja Berliinin yliopistoissa vuosina 1912–1913 sekä Härnösandin sahateollisuuskoulussa Ruotsissa vuosina 1914–1915.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet vapautettiin sotapalveluksesta 16. tammikuuta 1918 hänen sairautensa johdosta.[1][2]
Parantoloiden kautta Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius oli hoidettavana useissa parantoloissa Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa, kunnes viimein tervehtyi siinä määrin, että palasi Suomeen 29. kesäkuuta 1920 ja siirtyi A. Ahlström Oy:n palvelukseen Noormarkkuun konttorivirkailijaksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1923 saakka, jolloin siirtyi Kemijoensuu Oy:n palvelukseen Simoon. Simossa hän työskenteli vuoteen 1925 saakka, jolloin siirtyi konttoripäälliköksi Ab. Jakobstadts såg & lådfabrik Oy:öön Pietarsaareen, mistä hän siirtyi vuonna 1931 Kemin puuteollisuus Oy:n palvelukseen, jota hän palvelikin vuoteen 1935 saakka. Vuodesta 1937 alkaen hän työskenteli Viiala Oy:n palveluksessa Viialassa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius osallistui talvisotaan toimistoupseerina Päämajan tykistöosastolla, josta hänet siirrettiin myöhemmin sotilasasiamiehen apulaiseksi Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Välirauhan aikana ja jatkosodan puhkeamisenkin jälkeen hän toimi edelleen sotilasasiamiehen apulaisena aina vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin Päämajaan toimistoupseeriksi ulkomaanosastolle, missä olikin aina sodan päättymiseen saakka, jolloin siirtyi kamreeriksi Tammisaaren kaupungille ja oli tehtävässä vuoteen 1956 saakka. Hänet haudattiin Vallentunaan Ruotsiin.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius toimi Noormarkun suojeluskunnan kasvatus- ja komppanianpäällikkönä sekä esikunnan jäsenenä vuosina 1920–1922 ja Länsi-Uudenmaan reserviupseerikerhon 1. puheenjohtajana.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|