Frans Lepanto
Frans William Lepanto (alk. Leppälax) (21. tammikuuta 1895 Kokkola – 4. marraskuuta 1977 Heinola)[1][2] oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti, joka aloitti sotilasuransa Jääkäripataljoona 27:n komppanian vääpelinä osallistuen itärintaman taisteluihin Kuurinmaalla. Suomen vapaussodassa Lepanto palveli ensin joukkueenjohtajana ja sitten komppanianpäällikkönä.[3][4] Rauhan aikana Lepanto palveli Suojeluskuntajärjestössä ja Savon prikaatissa upseerina. Jatkosodassa Lepanto toimi Jalkaväkirykmentti 31:n 2. pataljoonan (II/JR31) komentajana.[5]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat puuseppä Anders Leppälax ja Sofia Lundqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1938 Kerttu Pihlan kanssa.[3][4]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepanto kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulun vuosina 1911–1913. Hän suoritti yksityisesti kuudennen luokan Helsingin uudessa ruotsalaisessa oppikoulussa vuonna 1924 ja seitsemännen luokan Viipurin ruotsalaisessa lyseossa vuonna 1938. Hän suoritti Sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928 sekä konekivääri- ja kanaatinheitinkurssin vuonna 1937.[3][4]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikeapulaisena toiminut Lepanto lähti vapaaehtoiseen sotilaskoulutukseen jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 29. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917, jossa hän toimi syksyllä 1917 komppanianvääpelinä. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[3][4]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Lepanto astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet nimitettiin Suomen laillisen hallituksen armeijan 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppanian joukkueenjohtajaksi, josta hänet määrättiin komppanianpäälliköksi 25. maaliskuuta 1918 alkaen. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[3][4]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepanto palveli sisällissodan jälkeen 2. konekiväärikomppanian päällikkönä 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Rykmentissä hän hoiti 4. heinäkuuta - 12. elokuuta 1918 välisen ajan rykmentin adjutantin tehtäviä. Armeijasta hän erosi 21. marraskuuta 1918 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen 15. joulukuuta 19I8 alkaen ja hänet sijoitettiin ensin sotilasohjaajaksi ja myöhemmin paikallispäälliköksi Vaasan suojeluskuntaan. Edellä mainitussa tehtävässä hän toimi 15. toukokuuta 1919 saakka. Myöhemmin hän työskenteli liikemiehenä Vaasassa ja Helsingissä. Lepanto astui uudelleen suojeluskuntain palvelukseen 1. marraskuuta 1920 ja hänet sijoitettiin ensin paikallispäälliköksi Pyhtään suojeluskuntaan, josta hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1921 alkaen paikallispäälliköksi Kotkan suojeluskuntaan.[3][4]
Hän erosi toistamiseen Suojeluskuntajärjestön palveluksesta 15. marraskuuta 1923 ja astui uudelleen armeijan palvelukseen 12. maaliskuuta 1924 ja hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Uudenmaan rykmenttiin, missä hän palveli 8. komppaniassa. Hänet siirrettiin koulutusupseeriksi Jalkaväen kapitulanttikouluun 28. toukokuuta 1926, josta hänet siirrettiin edelleen päälliköksi 13. heinäkuuta 1926 alkaen Savon jääkärirykmentin 2. komppaniaan. Rykmentissä hänet määrättiin sisäisellä siirrolla 1. marraskuuta 1926 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi, josta hänet siirrettiin edelleen 22. joulukuuta 1926 alkaen päälliköksi 1. konekiväärikomppanian ja niin ikään päälliköksi 29. maaliskuuta 1932 alkaen 3. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin 2. elokuuta 1933 alkaen päälliköksi 1. komppaniaan, josta 1. toukokuuta 1934 alkaen päälliköksi 8. komppaniaan ja edelleen 1. huhtikuuta 1937 alkaen päälliköksi konekiväärikomppaniaan.[3][4]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepanto toimi Savon prikaatin I pataljoonan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1928 ja 1931 ja varapuheenjohtajana vuonna 1930 sekä jäsenenä vuosina 1929 ja 1933. Savon jääkärirykmentin kunnianeuvoston jäsenenä hän toimi vuodesta 1937 alkaen.[3][4]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Heinolan hautausmaa Geneanet. Viitattu 23.11.2023.
- ↑ Kuolinilmoitus ja muistokirjoitus, Frans William Lepanto, Uusi Suomi, 1977, No 305, sivut 4 ja 5, julkaistu 12.11.1977
- ↑ a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Kauppila, Matti: Talvitaktiikan ja talvikoulutuksen ilmeneminen Rukajärven suunnalla 1941–1942 pro-gradu. Huhtikuu 2014. Maanpuolustuskorkeakoulu. Viitattu 28.10.2023.