Fragging

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltalainen sirpalekranaatti eli "fragmentation grenade" M-61 vuodelta 1969.

Fragging on englannin kielen käsikranaattia (engl. fragmentation grenade, slangi frag) tarkoittavasta sanasta johdettu termi, jolla viitataan omien esimiesten murhiin käsikranaatein tai laajemmin määriteltynä muine tavoin Yhdysvaltain asevoimissa. Termi tuli tunnetuksi Vietnamin sodan aikana.

Yhdysvaltojen asevoimissa tapauksia, joissa alaiset ovat tappaneet esimiehiään on esiintynyt Yhdysvaltain asevoimissa jo vapaussodasta lähtien. Täydellisiä tilastoja ei pidetty, mutta ilmiö oli kuitenkin suhteellisen harvinainen aina Vietnamin sotaan saakka, jonka aikana termi tuli tunnetuksi. Tunnetuimmassa muodossaan alaiset surmasivat esimiehensä öisin näiden nukkuessa heittämällä nukkumapaikalle sirpalekranaatin eli englanniksi "fragmentation grenade", mutta termillä viitattiin myös esimerkiksi ampumisiin tai yliajamisiin. Eniten tapauksia tapahtui vuosien 1968 ja 1972 välillä ja ne olivat erityisen yleisiä takalinjan joukoissa. Tapauksia sattui Yhdysvaltain armeijassa ja merijalkaväessä.[1] Ongelma ei ollut marginaalinen, sillä Yhdysvaltojen asevoimien arvioiden mukaan Vietnamin sodassa sai käytännön seurauksena vuosina 1970-1971 surmansa noin 60 armeijan esimiestä.[2] Kaikkiaan tapauksia tai niiksi epäiltyjä oli 830 ja niistä 333 tehtiin vuonna 1971. Suuri osa amerikkalaisjoukoista vedettiin pois Vietnamista vuonna 1972, jonka jälkeen myös tapaukset harvinaistuivat.[1]

Fragging-ilmiölle on esitetty useita eri syitä. Yhdysvallat oli yhteiskunnallisessa myllerryksessä, joka yhdistyi Vietnamissa asevoimien usein kehnoon organisaatiokykyyn, joka heijastui monesti yksiköiden heikkona suorituskykynä ja huonoina johtamiskyky. Vietnamissa esillä olleita yhteiskunnallisia ongelmia olivat esimerkiksi sodan vastustus, rotu ja huumeiden käyttö. Johtokykyä heikensi myös tapa pitää sotilaita Vietnamissa kerrallaan 12-kuukauden erissä, sekä tapa siirtää eri esimiehiä paikasta toiseen heidän Vietnamissa ollessan. Tämä heikensi yhteishengen kehittymistä esimiesten ja alaisten välillä. Asevoimien sisäinen kriisi johti ilmiöihin, kuten fragging.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c John Whiteclay Chambers II: The Oxford Companion to American Military History, s. 279. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-507198-0. (englanniksi)
  2. Tieteen kuvalehti Historia 10/2013, s.10