Fosfoseriinitransaminaasi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malli Escherischia coli-bakteerin fosfoseriinitransaminaasin rakenteesta

Fosfoseriinitransaminaasi eli fosfoseriiniaminotransferaasi on aminotransferaaseihin kuuluva entsyymi ja osa seriinin biosynteesiä. Se katalysoi fosfohydroksipalorypälehapon ja glutamiinihapon välistä reaktiota, jossa muodostuu fosfoseriiniä ja α-ketoglutaarihappoa. Fosofoseriiniaminotransferaasin EC-numero on EC 2.6.1.52.[1][2]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosfoseriinitransaminaasi on rakenteeltaan dimeeri ja koostuu kahdesta samanlaisesta alayksiköstä. Alayksiköissä α-kierteiden ja β-laskosten muodostama rakenne on samankaltainen kuin muissakin pyridoksaalifosfaatista riippuvissa entsyymeissä. Ainotransferaaseista se muistuttaa eniten aspartaattiaminotransferaasia. Aktiivisessa kohdalla on suurempoi alayksikkö, johon pyridoksaalifosfaatti kiinnittyy lysiiniaminohappoon muodostaen aldimiinin eli Schiffin emäksen. Eräillä emäksisiin olosuhteisiin sopeutuneilla eliöillä fosfoseriinitransaminaasin pinnalla negatiivisesti varautuvia aminohappoja on enemmän kuin muiden eliöiden entsyymeissä.[2][3]

Fosfoseriiniaminotransaminaasin puutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs suhteellisen harvinainen perinnöllinen mutaatio aiheuttaa fosfoseriinitransaminaasientsyymin tuotannon heikentymistä. Tämä ilmenee veren seerumin alhaisina seriini- ja glysiinikonsentraatioina. Tämän seurauksena aiheutaa kohtauksia ja henkistä jälkeenjääneisyyttä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EC 2.6.1.52 - phosphoserine transaminase BRENDA. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
  2. a b Gerko Hester, Wilhelm Stark, Markus Moser, Jörg Kallen, Zora Markovicâ-Housley & Johan N. Jansonius: Crystal Structure of Phosphoserine Aminotransferase from Escherichia coli at 2.3 Å Resolution: Comparison of the Unligated Enzyme and a Complex with α-Methyl-L-Glutamate. Juornal of Molecular Biology, 1999, 286. vsk, nro 3, s. 829–850. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
  3. Khawar Sohail Siddiqui,Torsten Thomas: Protein adaptation in extremophiles, s. 117. Nova Publishers, 2008. ISBN 978-1604560190. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.07.2011). (englanniksi)
  4. Claire E. Hart, Valerie Race, Younes Achouri, Elsa Wiame, Mark Sharrard, Simon E. Olpin, Jennifer Watkinson, James R. Bonham, Jaak Jaeken, Gert Matthijs & Emile Van Schaftingen: Phosphoserine Aminotransferase Deficiency: A Novel Disorder of the Serine Biosynthesis Pathway. American Journal of Human Genetics, 2007, 80. vsk, nro 5, s. 931–937. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.