Itunata
| Itunata | |
|---|---|
_-_geograph.org.uk_-_529145.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Pikkunadat Festuca |
| Alasuku: | Festuca |
| Sektio: | Festuca |
| Laji: | vivipara |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Itunata (Festuca vivipara) on tuntureilla kasvava ja itusilmuista lisääntyvä heinäkasvi. Ulkonäöltään se muistuttaa lampaannataa (Festuca ovina), jonka kanssa se kuuluu samaan lajiryhmään, lampaannataryhmään (Festuca ovina -ryhmä). Itunata on monivuotinen ja mätästävä, 15–40 senttimetriä korkeaksi kasvava. Heinän tyvilehtien lapa on rihmamainen, vain 0,3–0,6 millimetriä leveä, karhea ja himmeän harmaanvihreä. Kukinto on kapea, tummanvioletti röyhy, joka on pituudeltaan 2,5–5 cm. Itunadan tähkylöissä on aina itusilmuja.[1][2][3]
Itunadan alalajeja Pohjoismaissa ovat karheaitunata (Festuca vivipara subsp. vivipara) ja siloitunata (Festuca vivipara subsp. glabra). Alalajien välillä on eroa ulkohelpeen karheudessa ja levinneisyydessä, siloitunata esiintyy pohjoisempana Huippuvuorilla.[1]
Itunata Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa itunata on harvinainen vain ihan pohjoisimmassa Lapissa kasvava heinä. Sen esiintymiä on löydetty Enontekiön pohjoisosasta sekä yhdestä paikasta Inarissa ja yhdestä paikasta Utsjoella.[4] Esiintyminen Inarin Lapissa on ollut aiemmin epävarmaa. Lajin kasvupaikkoja Suomessa ovat tunturien niityt ja kalliot, lettomaiset tunturisuot.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 821. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Itunata – Festuca vivipara
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Itunata Festuca vivipara) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 5.1.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
