Nadat
| Nadat | |
|---|---|
 Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja punanata (Festuca rubra) oikealla. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: |
Nadat Festuca L. |
| Katso myös | |
Nadat eli pikkunadat (Festuca) on heinäkasvisuku, johon kuuluu monivuotisia lajeja. Niiden tähkylät ovat 3–10-kukkaisia ja liereäselkäisiä.[1]
Nadat on aiemmin jaettu myös kahdeksi suvuksi: isonadat (Schedonorus) ja pikkunadat (Festuca s.str.). Suomessa esiintyvistä lajeista isonatoihin ovat kuuluneet nurminata, ruokonata ja lehtonata[2], jotka on sittemmin siirretty edelleen raiheiniin (Lolium)[3].
Nadat myös risteytyvät sukurajan yli raiheinien kanssa. Risteymäsuku on rainadat (× Festulolium).[4]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kasvavat lajit ja alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa on kasvanut kaksitoista natalajia[1][5]. Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvistä heinälajeista neljä häntänatojen (Vulpia) lajia yhdistetään pikkunatoihin ja kolme aiempaa natalajia on siirretty raiheiniin (Lolium).[6][7]
- hapsinata eli hapsilampaannata (Festuca filiformis, aiemmin F. tenuifolia)
- hietikkonata (Festuca beckeri, syn. F. polesica)
- hiirenhäntänata (Festuca myuros, syn. Vulpia myuros)
- itunata (Festuca vivipara)
- jäykkänata (Festuca trachyphylla, aiemmin F. brevipila tai F. stricta subsp. trachyphylla)
- ketunhäntänata (Festuca alopecuros, syn. Vulpia alopecuros)
- lampaannata (Festuca ovina)
- lehtonata (Festuca gigantea) → lehtoraiheinä (Lolium giganteum) raiheinien suvussa
- nurminata (Festuca pratensis) → nurmiraiheinä (Lolium pratense)
- punanata (Festuca rubra)
- pohjanpunanata (Festuca rubra subsp. arctica), sisältää tunturinadan (F. richardsonii) ja meripunanadan (subsp. arenaria)
- niittypunanata (Festuca rubra subsp. rubra), sisältää mätäspunanadan (subsp. juncea)
- oravanhäntänata (Festuca bromoides, syn. Vulpia bromoides)
- polvihäntänata (Festuca geniculata, syn. Vulpia geniculata)
- puistonata (Festuca nigrescens)
- roimanata eli isopunanata (Festuca heteromalla, aiemmin F. diffusa)
- ruokonata (Festuca arundinacea, aiemmin F. elatior) → ruokoraiheinä (Lolium arundinaceum)
- varjonata (Festuca heterophylla)
Tunturinataa (Festuca richardsonii) on aikaisemmin pidetty omana lajinaan, mutta se on sisällytetty pohjanpunanataan.[8][1]
Muita lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muualla kasvavia natalajeja ja -alalajeja:
- etiopiannata (Festuca abyssinica)
- kanariannata (Festuca agustinii)
- metsänata (Festuca altissima)
- hiusnata (Festuca amethystina)
- baffininnata (Festuca baffinensis)
- tundranata (Festuca brachyphylla)
- alppinata (Festuca cinerealaji)
- roikkunata (Festuca donax)
- karhunnata (Festuca gautieri)
- sininata (Festuca glauca)
- napanata (Festuca hyperborea)
- azoriennata (Festuca jubata)
- atlasnata (Festuca mairei)
- dyynihäntänata (Festuca membranacea, syn. Vulpia membranacea)
- sirohäntänata (Festuca muralis, syn. Vulpia muralis)
- kallionata (Festuca petraea)
- keniannata (Festuca pilgeri)
- timanttinata (Festuca rubicola)
- öölanninpunanata (Festuca rubra subsp. oelandica)
- sojonata (Festuca stricta)
- etelännata (Festuca trichophylla)
- kääpiönata (Festuca valesiaca)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0
- ↑ Kasviatlas 2018: Isonadat (Schedonorus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.
- ↑ Laji.fi: Raiheinät (Lolium) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.10.2023.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Pikkunadat (Festuca) Laji.fi. 2023. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1–2. 2020 & 2021.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H., 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.