Nadat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pikkunadat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nadat
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja punanata (Festuca rubra) oikealla.
Lampaannata (Festuca ovina) vasemmalla ja
punanata (Festuca rubra) oikealla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo: Pooideae
Suku: Nadat Festuca
L.
Katso myös

  Nadat Wikispeciesissä
  Nadat Commonsissa

Nadat eli pikkunadat (Festuca) on heinäkasvisuku, johon kuuluu monivuotisia lajeja. Niiden tähkylät ovat 3–10-kukkaisia ja liereäselkäisiä.[1]

Natojen suku jaetaan toisinaan kahdeksi suvuksi: isonadat (Schedonorus) ja pikkunadat (Festuca). Suomessa esiintyvistä lajeista isonatoihin kuuluvat nurminata, ruokonata ja lehtonata.[2]

Nadat myös risteytyvät sukurajan yli raiheinien (Lolium) kanssa. Risteymäsuku on rainadatFestulolium).[3]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvavat lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kasvanut kaksitoista natalajia.[1][4] Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvistä heinälajeista neljä häntänatojen (Vulpia) lajia yhdistetään pikkunatoihin ja kolme aiempaa lajia on siirretty raiheiniin (Lolium).[5][6]

Tunturinataa (Festuca richardsonii) on aikaisemmin pidetty omana lajinaan, mutta se on sisällytetty pohjanpunanataan.[7][1]

Muita lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla kasvavia natalajeja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  2. Kasviatlas 2018: Isonadat (Schedonorus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 20.9.2019.
  3. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Suomen Lajitietokeskus: Pikkunadat (Festuca) Viitattu 27.11.2022.
  6. Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1–2. 2020 & 2021.
  7. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H., 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.