Feministinen ulkopolitiikka
Feministinen ulkopolitiikka perustuu feminismiin ja korostaa naisten ja tyttöjen huomioon ottamista myös ulkopolitiikassa. Se korostaa naisten ja tyttöjen oikeuksia, vaatii tasa-arvoisempaa tulonjakoa sekä naisten ja tyttöjen edustusta päätöksentekoon.[1][2] Saksassa feministinen ulkopolitiikka korostaa myös monimuotoisuutta (diversity).[2] Feministisen ulkopolitiikan tavoitteena on tehdä sukupuolen merkitys näkyväksi ulkopolitiikassa, sodissa ja konflikteissa.[1] Feministinen ulkopolitiikka oli Ruotsin virallinen linja vuosina 2014–2022. Eräät muut maat noudattavat edelleen feminististä ulkopolitiikkaa.
Stefan Löfvenin johtama punavihreä sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen hallitus julisti Ruotsin vuonna 2014 maailman ensimmäiseksi maaksi, jossa toteutetaan feminististä ulkopolitiikkaa. Politiikan taustalla oli erityisesti sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Margot Wallström.[1] Feministinen ulkopolitiikka levisi pian muuallekin. Vuoteen 2022 mennessä ainakin Alankomaat, Espanja, Kanada, Luxemburg, Meksiko, Saksa, Ranska ja Chile ilmoittvat noudattavansa feminististä ulkopolitiikkaa.[2]
Ruotsi luopui feministisestä ulkopolitiikasta vuonna 2022, kun valtaan tuli Ulf Kristerssonin kokoomushallitus. Ulkoministeri Tobias Billströmin mukaan Me emme aja feminististä ulkopolitiikkaa. Sillä nimityksellä ei ole ollut järkevää tarkoitusta. Se on pimentänyt faktan, että Ruotsin ulkopolitiikan tulee perustua ruotsalaisten etuihin ja ruotsalaisiin arvoihin. Billström piti tärkeimpänä tavoitteena Ruotsin viemistä Natoon niin pian kuin mahdollista. [3]
Feministisen ulkopolitiikan sisältöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsissa feministisen ulkopolitiikan tavoitteena oli käydä dialogia sekä kuunnella väkivaltaisissa konflikteissa osallisina olleiden naisten ja myös muiden marginalisoitujen ryhmien kokemuksia. Toinen tavoite oli lisätä naisten osuutta ulkopoliittisina päätöksentekijöinä ja neuvottelijoina rauhanprosesseissa. Maailmanpoliittisessa keskustelussa feministinen ulkopolitiikka korosti sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia. Feministinen ulkopolitiikka pyrki kyseenalaistamaan, haastamaan ja määrittelemään uudelleen sukupuolittuneita valtarakenteita.[1]
Ruotsin ulkoministeriö jakoi feministisen ulkopolitiikan tavoitteet seuraaviin alueisiin: 1. ihmisoikeudet, 2. vapaus väkivallasta, 3. mahdollisuus vaikuttaa rauhantyöhön, 4. poliittinen osallistuminen, 5.taloudellinen itsemääräämisoikeus ja 6. seksuaali- ja lisääntymisterveys. Käytännössä tavoitteiden toteuttaminen tarkoitti lähinnä kehitysavun kohdistamista tyttöjen ja naisten tukemiseen kehitysmaissa.[1]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Postkolonialistisen feminismin näkökulmasta feminististä ulkopolitiikkaa on arvosteltu globaalin pohjoisen harjoittamana uutena normivientinä, joka perustuu liberaaliin feminismiin eikä tee oikeutta kulttuurikontekstien monimuotoisuudelle sen kohdemaissa. Ilmiötä on myös kutsuttu feministiseksi imperialismiksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Huupponen, Mari: Ruotsin feministinen ulkopolitiikka Impulsseja. Joulukuu 2017. Kalevi Sorsa -säätiö. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ a b c Katri Viinikka, Katja Tiilikainen & Katariina Salo: Mitä on feministinen ulkopolitiikka? 27.10.2022. Ulkoministeriö. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Sippola, Jussi: Pääministeri Kristersson esitteli ministerinsä – Feministinen ulkopolitiikka loppuu, sanoo uusi ulkoministeri Helsingin Sanomat. 18.10.2022. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Zilla, Claudia: Feministische Außenpolitik SWP-Aktuell 2022/A 50. 4.8.2022. Stiftung Wissenschaft und Politik. Deutsches Institut für Internationale Politik und Sicherheit. Viitattu 8.3.2024.