Felice Herrig
| Felice Herrig | |
|---|---|
 Herrig 2018 UFC 229 -tapahtumassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. syyskuuta 1984 Buffalo Grove, Illinois |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Lil Bulldog, LBD |
| Aktiivisena | 2009–2022 |
| Pituus | 163 cm |
| Paino | 52 kg |
| Painoluokka | korsisarja |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | potkunyrkkeily, nyrkkeily, thainyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1] |
| Seura |
Valle Flow Striking (2020–) Team Curran MMA (2010–2020) Alliance MMA (2009) |
| Tilastot | |
| Ottelut | 24 |
| Voitot | 14 |
| – tyrmäyksellä | 1 |
| – luovutuksella | 4 |
| – päätöksellä | 9 |
| Tappiot | 10 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 8 |
| Felice Herrig | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. syyskuuta 1984 Buffalo Grove, Illinois |
| Kansalaisuus |
Yhdysvallat |
| Potkunyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Lil Bulldog |
| Aktiivisena | 2002–2008 |
| Pituus | 163 cm |
| Paino | 54 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | Midwest Training Center |
| Tilastot | |
| Ottelut | 28 |
| Voitot | 23 |
| Tappiot | 5 |
Felice Nicole Herrig[2] (s. 18. syyskuuta 1984 Buffalo Grove, Illinois) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut vapaaottelija, potkunyrkkeilijä ja thainyrkkeilijä. Hän on otelli UFC:ssä vuosina 2014–2022.
Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrig harrasti teini-ikäisenä voimistelua ja yleisurheilua, mutta joutui lopettamaan murrettuaan kätensä kahdesti voimistelussa.[3] Hän päätyi harrastamaan kamppailulajeja isänsä myötä, joka on harrastanut 17-vuotiaasta lähtien. Herrig harjoitteli aluksi Zee’s Martial Arts salilla potkunyrkkeilyä.
Potkunyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrig aloitti kamppailulajien harrastamisen potkunyrkkeilyllä ja harjoitteli 2005 lähtien myös nyrkkeilyä. Hän alkoi kilpailemaan 2002 ollessaan noin 18-vuotias.[4] Sittemmin 2006 vuodesta lähtien hän on harjoitellut myös thainyrkkeilyä[4] ja kilpaili 2004 Shin Do Kumate XIV turnauksessa, jossa Herrig sijoittui toiseksi.[4]
Herrigistä tuli IKF-liiton Pohjois-Amerikan turnauksen voittaja 2005, kun hän voitti loppuottelussa Terri Frenchin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Herrig puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 30. heinäkuuta 2006 Stacy Chungia vastaan. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (29-28, 29-28, 29-28).
Herrig voitti myös WAKO-liiton kääpiösarjan kansallisen mestaruuden potkunyrkkeilyssä 2006 ja 2007.[5]
Herrig nousi Yhdysvalloissa katsojien tietoisuuteen Fight Girls tosi-tv-sarjan myötä, jota esitettiin kesällä 2007. Hän kilpaili usean muun naisottelijan kanssa thainyrkkeilyn otteluissa. Sarjassa esiintyi myös Michelle Waterson.[6]
Hän voitti 2008 IKF-liiton yhdysvaltain thainyrkkeilyn kääpiösarjan mestaruuden. 15. marraskuuta Chicagossa käyty kamppailu päättyi Katie Meehania vastaan voittoon tuomariäänin (49-46, 48-47, 49-46).
Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrig siirtyi vapaaotteluun, koska ei nähnyt taloudellisesti mitään tulevaisuutta potkunyrkkeilyssä. Ensimmäisen vapaaottelunsa hän kävi 21. helmikuuta 2009 Iman Achhalia vastaan, jolle hän hävisi tuomarien päätöksellä hajaäänin. Herrig otteli sittemmin enimmäkseen Xtreme Fighting Organizationissa vapaaottelunsa. Hän hävisi myös uransa toisen vapaaottelun hajaäänin Valerie Coolbaughia vastaan. Herrig otteli vielä kolmannen kerran 2009 vuoden aikana ja kohtasi voitokkaasti marraskuussa Michele Gutierrezin, jonka hän voitti käsilukolla toisessa erässä. Se oli samalla Herrigin uran ensimmäinen voitto vapaaottelussa.[7]
Herrig otteli 2010 yhden kamppailun Bellatorissa nyrkkeilyn kevytsarjan moninkertaista mestaria Jessica Rakoczya vastaan. Herrig voitti kamppailun tuomarien päätöksellä hajaäänin (29-28, 28-29, 29-28).[8] Joulukuussa Herrig otteli toisen kerran XFO:lle, jossa hän kohtasi Amanda LaVoyn voitokkaasti. Kamppailu päättyi käsilukolla ensimmäisessä erässä.
Herrig aloitti vuoden 2011 tappiolla Barb Honchakia vastaan, joka oli otellut tammikuussa 2010 Fight to Win kääpiösarjan mestaruudesta Cat Zinganoa vastaan. Herrig hävisi Honchakille tuomariäänin. Maaliskuussa hän palasi takaisin voittoon tyrmättyään Andrea Millerin ensimmäisessä erässä. Kaksi kuukautta myöhemmin Herrig otteli Nicdali Rivera-Calanocia vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin.
XFC (2011–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi 2011 päättyi ottelulla Carla Esparzaa vastaan, jonka hän kohtasi Xtreme Fighting Championships -organisaation ottelussa. Herrig hävisi kamppailun tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27).[9]
Vuosi 2012 oli Herrigille menestys, kun hän voitti kaikki kolme vuoden aikana käymäänsä kamppailua. Herrig voitti Patricia Vidonicin ja Simona Soukupovan tuomariäänin. Kolmen ottelun jälkeen Herrig siirtyi Bellatoriin.
Bellator (2012–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrig siirtyi XFC:stä Bellatoriin, jossa hän oli otellut viimeksi yhden ottelun 2010. Joulukuussa 2012 Herrig kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Patricia Vidonic toistamiseen, jota vastaan hän oli otellut aiemmin huhtikuussa ja voittanut tuomariäänin. Tulos oli sama tälläkin kertaa, kun Herrig voitti kamppailun tuomariäänin.
28. maaliskuuta 2013 Herrig otteli viimeisen kamppailunsa Bellatorissa Heather Jo Clarkia vastaan. Herrig voitti kamppailun hajaäänin (28-29, 29-28, 29-28).
Invicta (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13. elokuuta 2013 Invicta ilmoitti tehneensä moniotteluisen sopimuksen Herrigin kanssa. Hän kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Tecia Torresin, joka oli otellut Invictassa kolme ottelua voittaen muun muassa Paige VanZantin ja Rose Namajunasin. Herrig hävisi kamppailun tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27). Kamppailun jälkeen UFC teki sopimuksen molempien ottelijoiden kanssa.
Ultimate Fighter (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
11. joulukuuta 2013 UFC ilmoitti Herrigin allekirjoittaneen kymmenen muun korsisarjan ottelijan kanssa kilpaillakseen Ultimate Fighterissa, jossa voittajasta tulisi naisten ensimmäinen korsisarjan mestari. Herrig valittiin kuudentena ottelijana Anthony Pettisin valmentamaan joukkueeseen ja kohtasi ensimmäisenä Heather Jo Clarkin, jonka hän oli voittanut aiemmin urallaan. Herrig voitti tälläkin kertaa kamppailun tuomariäänin ja eteni turnauksessa jatkoon. Herrig sai tämän jälkeen vastaansa toisella kierroksella Randa Markosin, jolle hän hävisi luovutuksella ensimmäisessä erässä.
UFC (2014–2022)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ultimate Fighterin jälkeen Herrig otteli ensimmäisen virallisen ottelunsa UFC:ssä Lisa Ellista vastaan, joka oli myös kilpaillut samassa Ultimate Fighterissa. Hän kuitenkin hävisi oman kamppailunsa ensimmäisellä kierroksella Jessica Pennea vastaan. Joulukuussa 2014 käyty kamppailu päättyi Herrigin voittoon käsilukolla toisessa erässä.
Huhtikuussa 2015 Herrig kohtasi vuoden ainoassa ottelussaan Paige VanZantin. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun Herrig on otellut UFC:ssä pääkortilla. Hän kuitenkin hävisi kamppailun tuomariäänin (30–26, 30–27, 30–26).
Herrig otteli kolmannen kamppailunsa UFC:ssä heinäkuussa 2016 Kailin Currania vastaan. Hän voitti kamppailun takakuristuksella, kun ottelua oli käyty 1:59. Voiton myötä Herrig palkittiin kotiyleisönsä edessä Illan suoritus bonuksella.[10]
Herrig kohtasi Alexa Grasson helmikuussa 2017 ja voitti kamppailun tuomariäänin (29-28, 29-28, 30-27).[11] Kesäkuussa Herrig otteli voittamatonta Justine Kishia vastaan, jolla oli ennen ottelua tilastot 6–0. Herrig voitti ottelun tuomariäänin (30-26, 30-26, 29-27). Hän kohtasi vielä joulukuussa Cortney Caseyn, jonka hän voitti puolestaan hajaäänin (28–29, 29–28, 29–28).
Vuosi 2018 meni heikommin, kun hän kärsi ensimmäisen tappion kolmeen vuoteen huhtikuussa Karolina Kowalkiewiczia vastaan. Herrig hävisi entiselle korsisarjan mestaruuden haastajalle hajaäänin (29–28, 28–29, 29–28) UFC 223 -tapahtumassa. Lokakuussa hän kohtasi Michelle Watersonin UFC 229 -tapahtumassa. Herrig hävisi ottelun tuomariäänin (26–30, 28–29, 27–30).
Herrigin oli määrä otella Xiaonan Yania vastaan kesäkuussa 2019, mutta ilmoitti huhtikuussa joutuvansa jättämään kamppailun väliin eturistiside vamman vuoksi.[12] Hän vaihtoi samalla seuraa Valle Flow Strikingiin, jossa Herrigiä valmentaa Mike Valle.[13]
Herrig palasi takaisin elokuussa 2020 Virna Jandirobaa vastaan, joka oli hävinnyt urallaan vain yhden ottelun. Hän hävisi ottelun käsilukolla ensimmäisessä erässä.[14]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Potkunyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
International Kickboxing Federation
- North American Classic Amateur kääpiösarjan turnausmestaruus (kerran, puolusti kerran)[4]
WAKO
- Kääpiösarjan kansallinen mestaruus (kahdesti)
Thainyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
International Kickboxing Federation
- Pro Muay Thai Yhdysvaltain kääpiösarjan mestaruus (kerran)[4]
Muut
- Shin Do Kumate XIV turnauksen 2. sija[4]
Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Illan suoritus (kerran)
Videopeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herrig on pelattavana hahmona 2011 julkaistussa Supremacy MMA -konsolipelissä.
Toisen kerran hänet nähtiin pelattavana hahmona EA Sports UFC 2 videopelissä, joka ilmestyi 2016.[15] Herrig on mukana myös EA Sports UFC 3 (2018) ja EA Sports UFC 4 (2020) -peleissä.[16][17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Felice Herrig MMA-Core Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig awakeningfighters.com Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig: Former Muay Thai Kickboxer Is Now an MMA Fighter (Arkistoitu – Internet Archive) blackbeltmag.com 14.2.2013 Viitattu 25.4.2017 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Felice Herrig – Muay Thai Champion shindokumate.com Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig “Lil Bulldog” mixedmartialarts.com Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Women’s Superstar Felice Herrig Signs Exclusive Agreement with Invicta Fighting Championships 15rounds.com 13.8.2013 Viitattu 25.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Highlights of Felice Herrig’s First Mma Victory chicagosmma.com 3.12.2009 Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Herrig ekes out a split decision while Curran loses in UD at Bellator sports.yahoo.com 15.4.2010 Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Carla Esparza Defeats Felice Herrig In XFC 15 Co-Feature mmarising.com 2.12.2011 Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ UFC on Fox 20 Bonuses: Herrig, Wineland, Knight, Alers Receive $50K sherdog.com 23.7.2016 Viitattu 24.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig Uses Striking Skills to Upset Alexa Grasso at Ufc Houston 4boxingnews.com 5.2.2017 Viitattu 25.4.2017 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig forced to withdraw from UFC 238 with a torn ACL mmamania.com 30.4.2019 Viitattu 3.12.2020 (englanniksi)
- ↑ Lemons into Lemonade: How Felice Herrig made the best out of a bad situation after reconstructive knee surgery mmafighting.com 13.8.2020 Viitattu 3.12.2020
- ↑ UFC 252 Results: Virna Jandiroba Earns Quick Submission Over Returning Felice Herrig cagesidepress.com 15.8.2020 Viitattu 3.12.2020 (englanniksi)
- ↑ Felice Herrig easports.com Viitattu 3.12.2020 (englanniksi)
- ↑ UFC 3 Men's Women's StrawweightFighter Roster and Rating ea.com Viitattu 3.12.2020 (englanniksi)
- ↑ EA SPORTS UFC 4 Roster - All Fighters in UFC 4 gamesatlas.com 23.7.2020 Viitattu 3.12.2020 (englanniksi)
|
