Siirry sisältöön

Faure Gnassingbé

Wikipediasta
Faure Gnassingbé
Faure Gnassingbé vuonna 2006.
Faure Gnassingbé vuonna 2006.
Pääministeri
2025 alkaen
Togon presidentti
2005 - 2025
Edeltäjä Gnassingbé Eyadéma
Seuraaja Jean-Lucien Savi de Tové (seremoniallinen)
Henkilötiedot
Syntynyt6. kesäkuuta 1966 (ikä 59)
Afagnan

Faure Gnassingbé (s. 6. kesäkuuta 1966 Afagnan, Togo) on togolainen poliitikko, joka toimi Togon presidenttinä vuosina 2005 - 2025.[1][2] Hänet nimitettiin Togon ministerineuvoston puheenjohtajaksi eli pääministeriksi 3 toukokuuta 2025 ilman määrättyä hallintoaikaa.[3] Hän on Togoa hallitsevan Tasavallan Unionin (UNIR) jäsen ja maan kolmannen presidentin, Gnassingbé Eyadéman, poika.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gnassingbé syntyi Afagnanin kaupungissa vuonna 1966. Hänen isänsä Gnassingbé Eyadéma kaappasi vallan vuonna 1967. Nuori Gnassingbé opiskeli Pariisissa Sorbonnessa talousalan tutkinnon ja jatkoi opintojaan Yhdysvalloissa George Washingtonin yliopistossa.[1]

Togon kansalliskokouksen jäseneksi Gnassingbé valittiin vuonna 2003, jonka jälkeen hänen isänsä nimitti hänet yksityistämiskomission jäseneksi. Hänen isänsä nimitti hänet ministeriksi vuonna 2003, jolloin hänen vastuualueeseensa kuuluivat muiden mukana maan viestintä, kaivosala ja postilaitos. Ministerinä hän toimi helmikuuhun 2005 asti.

Togon perustuslakia muutettiin vuonna 2002, jolloin presidentin vähimmäisikää alennettiin 45 vuodesta 35 vuoteen. Oppositio arvioi tuolloin, että Gnassigbé Eyadéma valmisteli pojastaan seuraajaansa. Faure Gnassigbé alkoi esiintyä isänsä rinnalla julkisissa tilaisuuksissa vuodesta 2003 alkaen yhä useammin.

Gnassigbé Eyadema kuoli 5. helmikuuta 2005. Togon perustuslain mukaan presidenttinä piti toimia kansalliskokouksen puhemies.[4] Puhemies oli tuolloin ulkomailla ja Gnassingbé vannoi presidentin virkavalan "maan vakauden vuoksi". Myös armeija ilmoitti, että puhemiehen on jäätävä syrjään. Kansalliskokous äänesti Gnassingbén presidentiksi. Hän sai 98 prosenttia äänistä. Kansaliiskokouksessa ei ollut opposition edustajia. Vallansiirto-operaation suunnitteli ranskalainen oikeustieteilijä Charles Debbasa.

Lakia muutettiin myös siten, että uusia presidentinvaaleja ei tarvitse pitää 60 päivän sisällä edellisen presidentin kuolemasta, joten Gnassingbé saattoi jatkaa presidenttinä vuoteen 2008. Nyt asiasta protestoivat myös naapurimaat ja Afrikan Unioni piti tapahtunutta vallanvaihdosta sotilasvallankaappauksena.

Presidentinvalit 2005

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2005 Gnassingbé ilmoitti, että uudet vaalit järjestetään sittenkin 60 päivän kuluessa, mutta että hän ei eroa virastaan. 21. helmikuuta 2005 Togon kansalliskokous muutti jälleen maan perustuslakia, jotta Gnassingbén ei tarvitse erota ennen vaaleja. Päätös oli laiton. Helmikuun 26. päivä Togon suurin puolue UNIR nimitti Gnassingbén presidenttiehdokkaakseen. Pian sen jälkeen hän ilmoitti eroavansa virastaan. Kansalliskokous asetti nyt väliaikaisen presidentin Bonfon Abassin hoitamaan virkaa 25. maaliskuuta 2005 asti. Häntä on yleisesti pidetty maan armeijan sekä Gnassingbén suvun nukkehallitsijana.

Togon oppositiosta ilmoittautui kaksi vastaehdokasta, insinööri Emmanuel Bob-Akitani ja maan ensimmäisen presidentin poika Gilchrist Olympio. Olympio ei tosin ollut vaalikelpoinen, sillä hän ei ollut asunut Togossa ennen vaaleja lain vaatimia 12 kuukautta. Olympio oli ollut vapaaehtoisesti maanpaossa, sillä oli pelännyt tulevansa isänsä lailla presidentin suvun murhaamaksi.

Virallisten tietojen mukaan Faure Gnassingbé sai vaaleissa vähän yli 60 prosenttia äänistä. Ulkopuolista vaalitarkkailua ei sallittu. Togon oppositiopuolueet järjestivät presidentinvaihdoksen johdosta protestimielenosoituksia. Maan turvallisuusviranomaisten arvioidaan surmanneen yli 1 000 protestoivaa kansalaista. Benin ja Ghana ottivat vastaan 40 000 togolaista pakolaista.[5]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Togolaiset ovat antaneet presidentilleen nimen "Bébé Gnass". Vuonna 2008 Gnassingbé herätti huomiota ostamalla maan presidentin virka-autoksi Maybach-loistoauton. Auton hinta oli 1 500 000 euroa, joka vastaa 3 000 togolaisen vuosittaista minimipalkkaa.[6]

Gnassingbé määräsi vuonna 2009 velipuolensa Kpatcha Gnassingbén vangittavaksi epäiltynä vallankaappausyrityksestä. Velipuoli, joka toimi tuolloin puolustusministerinä sai 20 vuoden vankeustuomion. Rennosti lyhythihaisessa paidassa esiintyvä Gnassingbé yrittää antaa vaikutelman, että ei olisi samanlainen kovaotteinen johtaja kuin isänsä oli. Vuonna 2019 muutettiin Togon perustuslakia siten, että presidentillä voisi olla useampia virkakausia.[7]

Gnassingbén valtakaudella maan sähköistäminen on edennyt myös maaseudulle. Vuosina 2017 ja 2018 kansalaiset protestoivat hänen valtaansa vastaan suuremmilla joukoilla kuin koskaan aikaisemmin, mutta mitään muutosta ei maassa tapahtunut.

Ulkopolitiikassaan Gnassingbé on halunnut antaa kuvan Togosta vakaana valtiona, joka pystyy vastustamaan Sahelin alueen jihadisteja. Köyhyyden vähentämisessä ei ole onnistuttu ja virallisen köyhyysrajan alapuolella elää noin 50 prosenttia kansasta.[7]

Uudelle presidenttikaudelle Gnassingbé valittiin jälleen vuonna 2020. Oppositio piti vaaleja epärehellisinä ja vaalituloksen julkistaminen aiheutti Togossa protesteja. Virallisen tuloksen mukaan Gnassingbé sai äänistä 70 prosenttia ja opposition pääehdokas 19 prosenttia. Äänestyspäivänä Togossa oli internet suljettuna.[8][5]

Vuonna 2022 Quartz-lehdessä todettiin, että Afrikan poliittiset eliitit ovat rakentaneet samoja vaurautta ryöstäviä rakenteita kuin siirtomaavallan alaisina olleet. Esimerkiksi Togossa erittäin strategista fosfaattisektoria hallinnoitiin presidentti Faure Gnassingbén kansliasta käsin myymällä sitä "kenelle he haluavat ja millä hinnalla he haluavat". Togon laajalle levinnyt köyhyys oli mielenosoitusten keskipisteessä, joissa vaadittiin kolmatta kauttaan hoitavan Gnassingbén eroa.

Pääministeriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Togon perustuslakia muutettiin jälleen vuonna 2024, kun Togon kansalliskokous hyväksyi muutoksia, joissa maan presidenttijohtoinen järjestelmä muutettiin parlamentaariseksi. Suurin osa presidentin valtaoikeuksista poistettiin ja presidentin roolista tuli seremoniallinen. Presidentin toimikautta lyhennettiin viidestä vuodesta neljään, ja uudelleenvalinta oli sallittu vain kerran. Pääministerin rooli nimettiin ministerineuvoston puheenjohtajaksi, jolle siirrettiin suurin osa aiemmista presidentin valtuuksista. Näin ministerineuvoston puheenjohtajasta tuli maan vaikutusvaltaisin henkilö, jolla on eniten hallintovaltaa.[9][10] Uusi hallitusmuoto tunnettiin nimellä Togon viides tasavalta.[11] Gnassingbé vannoi virkavalansa ministerineuvoston puheenjohtajana toukokuussa 2025. Kansalliskokous ja 37 senaatin jäsentä valitsivat Gnassingbén seuraajaksi maan ensimmäisen seremoniallisen presidentin Gnassingbén seuraajaksi.[12]

Oppositio kritisoi uudistuksia Gnassingbén pyrkimyksenä pysyä vallassa, koska ministerineuvoston puheenjohtajalla ei ole toimikausien rajoituksia. He sanoivat myös, että Gnassingbé siirtyi tähän tehtävään yrittääkseen säilyttää perheensä dynastian herruuden maassa.[13] Kesäkuussa 2025 järjestettiin joukkomielenosoituksia, joissa vaadittiin Gnassingbén eroamista.[14]

Togon diktatuuri, josssa Gnassingbén järjestelyt valtansa turvaamiseksi on jäänyt lähes huomaamatta länsimaissa. Kesäkuun 2025 lopussa uudet katumielenosoitukset jatkuivat, kun Togon turvallisuusjoukot ottivat yhteen nuorten kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat laajalle levinneistä satunnaisista pidätyksistä, jotka usein koskivat sivullisia ohikulkijoita. Epäviralliset, hallitusta tukevat miliisit, vaeltelivat aseistettuina kaduilla pakettiautoilla. Ainakin viisi ihmistä kuoli ja kaksi ruumista löydettiin laguuneista Keski-Lomén pohjoispuolelta.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Faure Gnassingbé, Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.4.2015.
  2. ↑ Faure Gnassingbé en passe de prendre le pouvoir à vie – DW – 02/05/2025 dw.com. Viitattu 27.7.2025. (ranskaksi)
  3. ↑ Faure Gnassingbé en passe de prendre le pouvoir à vie – DW – 02/05/2025 dw.com. Viitattu 27.7.2025. (ranskaksi)
  4. ↑ http://www.britannica.com/biography/Faure-Gnassingbe
  5. ↑ a b Alexander Noyes, Michael Shurkin: It Will Take More Than an Election to Oust Faure Gnassingbe in Togo World Politics Review. 6.3.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  6. ↑ http://www.lexpress.fr/actualite/monde/afrique/kofi-yamgnae-faure-gnassingbe-fait-pire-que-son-pere_836644.html[vanhentunut linkki]
  7. ↑ a b Faure Gnassingbe: Togo Leader Treads in Father's Steps VOA. 24.2.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Togo's Faure Gnassingbé 'wins re-election' amid fraud protest BBC News. 23.2.2020. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Togo approves constitutional reform changing how president is elected Al Jazeera. Viitattu 27.7.2025. (englanniksi)
  10. ↑ New post for Togo president could see him rule for life www.bbc.com. 3.5.2025. Viitattu 27.7.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Ve République au Togo : 5 questions pour comprendre ce qui va changer JeuneAfrique.com. Viitattu 27.7.2025. (ranskaksi)
  12. ↑ Togo: Faure Gnassingbé prête serment comme président du Conseil RFI. 3.5.2025. Viitattu 27.7.2025. (ranskaksi)
  13. ↑ Lorraine Mallinder: ‘Don’t touch my constitution!’ Togolese resist reforms ahead of election Al Jazeera. Viitattu 27.7.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Erick Kaglan: Togo protests signal youth anger at dynastic rule – but is change possible? Al Jazeera. Viitattu 27.7.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Togo protests: Faure Gnassingbé's dynastic power play sparks youth anger www.bbc.com. 23.7.2025. Viitattu 27.7.2025. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Faure_Gnassingbé&oldid=23527102”