Faces (yhtye)
Faces | |
---|---|
Ron Wood ja Rod Stewart lavalla vuonna 1975 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1969–1975 |
Tyylilaji | rock and roll, rhythm and blues, blues rock |
Kotipaikka | Lontoo, Englanti |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet | |
Entiset jäsenet |
Rod Stewart, 1969-1975 |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Faces oli englantilainen rockyhtye, joka toimi aktiivisesti vuosina 1969–1975. Se perustettiin Small Faces -yhtyeen raunioille. Facesilla oli 1970-luvun alussa useita hittikappaleita, mutta nykyisin se muistetaan ehkä parhaiten Ron Woodin ja Rod Stewartin entisenä yhtyeenä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Small Faces hajosi, kun yhtyeen laulaja-kitaristi Steve Marriott lähti siitä ja perusti yhtyeen Humble Pie. Jäljelle jääneet jäsenet, Ronnie Lane (basso), Ian McLagan (kosketinsoittimet) ja Kenny Jones (rummut), jatkoivat yhteistä toimintaansa nimellä Faces. Marriottin tilalle yhtyeeseen tulivat The Jeff Beck Groupin jäsenet Ron Wood (kitara) ja Rod Stewart (laulu). Yhtyeen debyyttialbumi First Step (1970) julkaistiin levy-yhtiön erehdyksen johdosta Small Facesin nimellä.
Facesin vuonna 1971 julkaisemat albumit Long Player ja A Nod is as Good as a Wink... to a Blind Horse menestyivät hyvin. Jälkimmäiseltä kappale "Stay with Me" nousi singlelistojen kärkipäähän Englannissa ja Yhdysvalloissa.
Rod Stewartilla oli omia sooloprojekteja koko yhtyeen olemassaolon ajan, ja hän julkaisi useita sooloalbumeja. Ne menestyivät erittäin hyvin, ja Faces jäi monesti laulajansa suosion varjoon. Ronnie Lane lähti yhtyeestä vuonna 1973 Ooh La La -albumin julkaisun jälkeen. Levy jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi. Lanen tilalle basistiksi tuli Tetsu Yamauchi, joka oli vähän aikaa soittanut Free-yhtyeessä. Tällä kokoonpanolla julkaistiin livealbumi Coast to Coast: Overture and Beginners vuonna 1974. Yhtye äänitti vielä joitakin kappaleita seuraavaa albumia varten, mutta Lanen lähdön myötä Facesin alkuperäinen kemia oli kadonnut. Yhtyeen viimeiseksi julkaisuksi jäi kappale "You Can Make Me Dance, Sing, or Anything", joka sekin nousi 20 myydyimmän singlen listalle Britanniassa. Vuonna 1975 Wood alkoi työskennellä The Rolling Stonesin kanssa ja saman vuoden joulukuussa Faces ilmoitti lopettavansa toimintansa.
Yhtyeen albumi A Nod Is As Good As a Wink... to a Blind Horse (1971) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- First Step (1970)
- Long Player (1971)
- A Nod Is as Good as a Wink...To a Blind Horse (1971)
- Ooh La La (1973)
- Coast to Coast: Overture and Beginners (1974) (live)
Kokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Snakes And Ladders / The Best of Faces (1976)
- Good Boys... When They're Asleep (1999)
- Five Guys Walk into a Bar... (2004)
- The Best of Faces (2009)
- Stay With Me: The Faces Anthology (2012)
- You Can Make Me Dance, Sing or Anything: 1970 - 1975 (2015)
- An Introduction to : Faces (2018)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Flying" / "Three Button Hand Me Down" (Helmikuu 1970) (Small Faces nimellä)
- "Had Me A Real Good Time" / "Rear Wheel Skid" (Marraskuu 1970)
- "Maybe I'm Amazed" / "Oh Lord, I'm Browned Off" (Maaliskuu 1971)
- "Stay With Me" / "You're So Rude" (Joulukuu 1971)
- "Cindy Incidentally" / "Skewiff (Mend the Fuse)" (Helmikuu 1973)
- "Medley: Fly In The Ointment-My Fault-Borstal Boys-Silicone Grown-Ooh La La" / "Dishevelment Blues" (Huhtikuu 1973)
- "Oh! No Not My Baby" / "Jodie" (Elokuu 1973) (A-puoli Rod Stewart, B-puoli Faces)
- "Pool Hall Richard" / "I Wish It Would Rain" (Marraskuu 1973)
- "You Can Make Me Dance, Sing Or Anything" / "As Long As You Tell Him" (Marraskuu 1974)
- Faces (EP) (1977)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faces (yhtye) Wikimedia Commonsissa