Fête de la Musique
Fête de la Musique -tapahtumaa (suomeksi musiikin juhla) vietetään ympäri maailmaa kesäkuun 21. päivän iltana ja sitä seuraavan aamuyön tunteina. Kyseinen päivämäärä osuu pohjoisella pallonpuoliskolla useimmiten samaan aikaan kesäpäivänseisauksen kanssa. Fête de la Musiqueta vietetään nykyään noin sadassa eri maassa. Tapahtuma on myös otettu osaksi monien kesäpäivänseisauksen aikaan järjestettävien musiikkifestivaalien ohjelmaa eri puolilla maailmaa.lähde?
Juhla tunnetaan myös englanninkielisellä nimellä World Music Day (maailman musiikkipäivä, Suomessa nimellä Kansainvälinen nykymusiikin festivaali), joskin ranskankielistä nimeä käytetään yhtä usein eräissä englannin- tai saksankielisissä maissa. Nimeä voidaan käyttää rinnakkain Make Music! -nimityksen kanssa, jonka suora käännös ranskaksi on Faites de la musique! (tehkää musiikkia!), jossa faites ääntyy samalla tavoin kuin fête. Joissakin maissa käytetään myös suoraan käännettyjä nimityksiä kuten Fiesta de la Música (espanjaksi), Festa della Musica (italiaksi), Święto Muzyki (puolaksi), Praznic Musike (bosniaksi) tai Dünya Müzik Günü (turkiksi). Nimen lisäksi näiden tapahtumien yhteydessä käytetään usein myös graafisesti samantapaisia logoja kuin Ranskassa.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisenä Fête de la Musiqueta alkoi ideoida vuonna 1976 amerikkalainen muusikko Joel Cohen, joka työskenteli silloin Radio Francen (ranskalaisen yleisradioyhtiön) France Musique -radiokanavalla. Cohen ehdotti kanavalle, että se järjestäisi ”Saturnales de la Musique” tapahtuman (”Musiikin saturnaliat”) kahden päivänseisauksen aikaan 21. kesäkuuta ja 21. joulukuuta. Hänen ajatuksenaan oli järjestää tapahtuma, jossa yhtyeet esiintyisivät kesäpäivänseisauksena eli kesäkuun 21. päivän iltana.lähde?
Ranskan vuoden 1981 presidentinvaalien jälkeen ideaa tapahtumasta alettiin kehittää ja juhla sai Ranskassa hyväksynnän silloiselta kulttuuriministeriltä Jack Langilta. Juhla järjestettiin ensimmäisen kerran 21. kesäkuuta vuonna 1982, mutta virallisesti juhlaa vietettiin ensimmäistä kertaa 21. kesäkuuta vuonna 1983. Siitä tuli koko kansan juhla, jonka suosio kasvoi seuraavien vuosikymmenien kuluessa.lähde?
Juhla levisi alle 15 vuodessa 110 maahan viidellä mantereella (muualla Euroopassa alkaen vuodesta 1985) ja sitä vietetään yli 340 kaupungissa ympäri maailmaa.lähde?
Päivämäärän valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtuman ajankohdaksi valittiin kesäkuun 21. päivä, koska se osuu useimmiten samaan aikaan kesäpäivänseisauksen kanssa. Samalla se on yksi vuoden pisimmistä päivistä. Juhla osuu samaan aikaan sellaisten pakanallisten juhlien kanssa, joita on jo antiikin ajoista asti omistettu luonnolle tai sadonkorjuulle. Tällainen oli kesäkuun 24. päivänä vietettävä Pyhän Johanneksen juhla (Suomessa juhannus), jota Ranskassa vietettiin polttamalla suurta nuotiota läpi yön vuoden pisimpien päivien kunniaksi. Näitä keskikesän kansanjuhlia vietettiin Ranskassa aina 1990-luvulle asti, jolloin suurin osa nuotioista kiellettiin turvallisuussyistä. Tästä säädettiin myös lakeja, joiden tarkoituksena oli ehkäistä tulipaloja ympäristönsuojelualueilla tai alueilla, joilla veden käyttöä on kesäaikaan rajoitettu.lähde?
Vastaavanlaiset keskikesän juhlat ovat tuttuja myös pohjoisessa.
Festivaalitapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fête de la Musiquen tarkoituksena on edistää kulttuuria kahdella tavalla. Toisaalta sen tarkoituksena on innostaa harrastajia musisoimaan vapaaehtoisesti kaduilla ja julkisilla paikoilla. Ranskaksi festivaalin nimen kanssa samalta kuulostava ilmaisu Faites de la musique! tarkoittaakin Tehkää musiikkia! Toisaalta festivaali tarjoaa suurelle yleisölle mahdollisuuden nauttia erilaisista musiikkityyleistä (klassinen musiikki, jazz, rock, maailmanmusiikki, kansanmusiikki jne.) lukuisissa harrastajien ja ammattilaisten järjestämissä ilmaiskonserteissa. Musiikkia on tarjolla eri kielillä eri puolilta maailmaa.lähde?
Festivaalin ajaksi monia aukioloaikoja on pidennetty. Esimerkiksi kirjastot ja kahvilat saavat tuona yönä olla auki normaalia pidempään yleisöä varten. Lisäksi monet kadut suurimmissa kaupungeissa ovat suljettuja liikenteeltä, jotta tilaa olisi järjestetyille ja improvisoiduille näytöksille ja esitysten välejä kulkevalle yleisölle. Esityksiä saatetaan järjestää myös rajatummissa tiloissa kuten puistoissa ja urheilutiloissa. Joissain konserttisaleissa ja teattereissa esitykset ovat ilmaisia. Ilmaisesitysten ja harrastajamuusikoiden katunäytösten ohella maksullisiakin konsertteja voidaan järjestää, mutta niiden yhteydessä ei saa käyttää nimeä Fête de la Musique.lähde?
Festivaaliin kohdistuva kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fête de la Musiquesta on valitettu paljon meluhaittojen vuoksi. Sen takia kokoontumispaikkoja on rajattu tarkemmin ilta-aikaan, jotta meluhaittoja voitaisiin kontrolloida paremmin. Yleisön houkuttelemiseksi haluttaisiin järjestää kovaäänisiä tapahtumia, mutta viranomaiset ovat paikkakunnasta riippuen rajoittaneet tai kieltäneet tällaisia esityksiä.lähde?
Julkisissa tiloissa (kahviloissa, kirjastoissa jne.), joita ei ole alun perin tarkoitettu esityksille, saavat soittaa vain muusikot, jotka eivät käytä liian tehokkaita vahvistimia. Jos esimerkiksi sekä kahvilan sisä- että ulkopuolella soitetaan musiikkia, ulkona soitettava musiikki ei saa vaikuttaa sisällä soitettavan musiikin äänenvoimakkuuteen. Sitä valvotaan festivaalin aikana, ja tilojen tarjoajat joutuvat kellonajasta riippumatta noudattamaan meluhaittoja koskevia lakeja. Niillä on suurempi velvollisuus noudattaa määräyksiä kuin harrastajamuusikoilla, jotka saavat soittaa vapaasti, kunhan äänenvoimakkuus pysyy kohtuullisena.lähde?
Fête de la Musique vaatii laajuutensa takia enemmän resursseja kuin vastaavanlaiset tapahtumat yleensä. Tämä vaatii julkisten ja yksityisten tahojen ja järjestöjen yhteistyötä ja jalkautumista aivan kuten myös lukuisat muut kesän festivaalit.
Fête de la Musiquen suosio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fête de la Musiquen suosio on kasvanut vuosi vuodelta: yksistään Ranskassa esiintyy juhlilla kulttuuriministeriön mukaan noin 5 miljoonaa harrastajasoittajaa tai -laulajaa yli 18 000 konsertissa, jotka houkuttelevat yli 10 miljoonaa katsojaa. Niin Ranskassa kuin muissakin maissa järjestäjäkaupungit noudattavat kansainvälistä peruskirjaa, joka takaa yleisön vapaan ja ilmaisen pääsyn tapahtuman konsertteihin ja pyrkii nostamaan harrastajamusiikin arvostusta.lähde?
Ranskan tilastokeskuksen mukaan 97 prosenttia ranskalaisista tuntee Fête de la Musiquen. Näistä 10 prosenttia on esiintynyt juhlilla itse ja 79 prosenttia on ollut katsojana vähintään kerran viimeisten 25 vuoden aikana. Musiikkia säännöllisesti harrastavia alle 15-vuotiaita on Ranskassa 1,7 miljoonaa (määrä ei sisällä 10:tä miljoonaa koulujen musiikkituntien oppilasta). Yksityisten ja julkisten musiikkikoulujen oppilaita on yli 80 000.lähde?
Perinteisiin kulttuurilaitoksiin (teatterit, konserttisalit, museot jne.) verrattuna juhla houkuttelee katsojiksi enemmän maalaisia kuin kaupunkilaisia, ja enemmän maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita kuin toimihenkilöitä. Tämän selittää se, että sisäänpääsy on ilmainen ja tapahtumassa on tarjolla sellaisia musiikki- ja tanssityylejä, joille ei olisi sijaa tavanomaisissa kulttuuritapahtumissa. Tällaisia ovat olleet aikanaan vasta kehittymässä olevat tyylit kuten rap, hip hop, tekno tai street dance. Myös vähemmistömusiikin edustajat, etenkin afrikkalaiset ja karibialaiset muusikot, saavat juhlassa tilaisuuden tulla esiintymään siirtolaislähiöistä suuren yleisön eteen. Yhtä lailla myös paikallisen kansanmusiikin harrastajat tavoittavat uusia kuulijoita. Juhla on monille uusille lahjakkuuksille mahdollisuus nousta julkisuuteen, mutta se on myös musiikkityylien kohtauspaikka, jossa erilaiset tyylit saavat vaikutteita toisistaan.lähde?
Useissa pienissä kaupungeissa, joissa ei käy paljon matkailijoita, Fête de la Musique on käytännössä vuoden ainoa tärkeä kulttuuritapahtuma.lähde?
Kansainvälinen Fête de la Musique
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fête de la Musique ei ole kansainvälisesti saavuttanut vielä samaa laajuutta kuin Ranskassa, koska se on hyvin riippuvainen paikallisten järjestäjien tahdosta, yhdistyskentältä tulevista varoista ja usein myös ranskankielisistä verkostoista. Tietyillä alueilla, kuten Saksassa, Belgian ranskankielisillä alueilla, Sveitsissä ja joissakin latinalaisen Amerikan maissa, järjestetään monia tapahtumia, joiden organisointia ja turvallisuutta julkiset tahot aktiivisesti tukevat.lähde?
Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New Yorkissa järjestettiin ensimmäinen Fête de la Musique (Make Music New York) vuonna 2007. Vuonna 2009 tapahtumassa esiintyi 900 musiikkiryhmää, jotka esiintyivät eri puolilla New Yorkin kaupunkia.lähde?
Yhteistyökumppanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan ulkoministeriö tukee muissa maissa järjestettäviä Fête de la Musique -tapahtumia samoin kuin Ranskan suurlähetystöt, konsulaatit ja kauppakamaritkin. Myös kunkin järjestäjämaan muut ranskankieliset tahot saattavat tukea tapahtumaa, kuten Belgiassa Vallonian alue ja Belgian Ranskalainen yhteisö, ja näiden kanssa yhteistyötä tekevät ulkomaiset kulttuurilaitokset. Näihin kuuluu esimerkiksi maailmanlaajuinen Alliance Française, joka järjestää omat paikalliset tapahtumansa tai tukee paikallisia aloitteita ilmaisten, kaikille avointen musiikkitapahtumien järjestämiseksi. Kansainväliseen järjestäjien verkostoon kuuluvat mm:lähde?
- Cultures France (entinen Association Française d'Action Artistique, AFAA)
- Alliance Française (AF)
- Francophonie Diffusion (FD)
- Bureau Export de la Musique Française (ranskalainen musiikin vientiyhdistys)
Ranskassa kulttuuriministeriön alaiset paikalliset yhteisöt antavat tukensa järjestämällä konserttikäyttöön julkisia kaupunkitiloja, saleja, puistoja, stadioneita ja raviratoja. Useat paikalliset yhdistykset vastaavat myös peruslogistiikasta, ja julkiset tahot huolehtivat kansallisella tasolla turvallisuudesta ja varmistavat, että näytöksille varatut alueet suljetaan liikenteeltä, jolloin ne jäävät muusikoiden ja yleisön käyttöön.lähde?
- Anous.fr-sivusto kaupunkimusiikin ajankohtaisista asioista
Fête de la Musique saa tukea myös seuraavilta virallisilta ammattiyhdistyksiltä:
- SACEM: Société des auteurs, compositeurs et éditeurs de musique (ranskalainen musiikintekijöiden etujärjestö)
- UCMF: Union des compositeurs de musique de films (ranskalainen elokuvamusiikin säveltäjien yhdistys)
Näiden yhdistysten sivustoilla on saatavilla musiikkia ja nuotteja, joita voi ladata ilmaiseksi.
