Euroopan valuuttajärjestelmä
Euroopan valuuttajärjestelmä (engl. European Monetary System eli EMS[1]) oli kiinteiden, mutta muutettavissa olevien valuuttakurssien järjestelmä useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Se oli toiminnassa vuodesta 1979 ja sen tavoitteena oli varmistaa, että valuutta- ja vaihtokurssit pysyvät EU:ssa mahdollisimman vakaina. Mukana olevien valuuttojen vaihtokurssien vaihtelu sallittiin vain tiettyjen rajojen sisällä, muussa tapauksessa keskuspankkien on puututtava asiaan.
Euroopan valuuttajärjestelmä toimi vuosina 1979–1999, jolloin sitä seurasi talous- ja rahaliitto (EMU) ja euroalueen maiden valuuttakurssit kiinnitettiin uutta valuuttaa euroa vastaan. ERM korvattiin samaan aikaan nykyisellä valuuttakurssimekanismilla (ERM II).
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan valuuttajärjestelmä perustettiin vuonna 1979 sitä edeltäneen Euroopan vaihtokurssien järjestelmän tilalle (valuuttakäärme) . Tarkoituksena oli luoda vakaa valuutta-alue, jolla sisäiset vaihtokurssien vaihtelut olisivat suhteellisen vähäisiä. Euroopan valuuttajärjestelmä muodostuu kolmesta osatekijästä:
- valuuttakurssi- ja interventiomekanismi
- kattava rahoitustukijärjestelmä
- Euroopan valuuttayksikkö ecu, joka toimii viitearvona ja kirjanpitoyksikkönä.
EMS:ään osallistuvien maiden sovitut valuuttakurssit saavat vaihdella keskuskurssiin nähden 2,25 prosenttia ylös- tai alaspäin. Tämä vaihteluväli on 2. päivästä elokuuta 1993 ollut 15 prosenttia kumpaankin suuntaan. Jos valuuttaan kohdistuu paineita ja sen vaihtokurssi lähestyy vaihteluvälin sallittuja rajoja, järjestelmään osallistuvien maiden keskuspankit puuttuvat asiaan: niiden on ostettava heikkoa valuuttaa ja myytävä vahvempaa valuuttaa vaihtokurssin tukemiseksi. Tätä EMS:n osaa kutsutaan valuuttakurssi- ja interventiomekanismiksi. Jotta keskuspankkien varat eivät loppuisi niiden joutuessa tekemään tällaisia interventioita, ne myöntävät toisilleen väliaikaisia luottoja (luottomekanismi).
Tavoitteena ollut järjestelmään osallistuvien maiden valuuttakurssien vakauttaminen saavutettiin suurelta osin 1980-luvun aikana. Kuitenkin vuonna 1992 Englannin puntaan ja Italian liiraan kohdistui devalvaatiopaineita ja ne jäivät EMS:n ulkopuolelle. Tämän seurauksena ja EMS:ään kohdistuvien jatkuvasti lisääntyvien spekulaatiopaineiden poistamiseksi vuonna 1993 vaihteluväliksi määriteltiin 15 prosenttia kumpaankin suuntaan. Muuten EMS säilytettiin ennallaan. Vuoden 1998 huhtikuuhun mennessä Euroopan unionin 15 jäsenvaltiosta 13, Ruotsia ja Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta, kuului EMS:n valuuttakurssijärjestelmään. Näistä 13 maasta vain Tanska ei liittynyt euroalueeseen.
EMS II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoastaan osa EU:n jäsenvaltioista osallistuu 1. tammikuuta 1999 alkaneeseen rahaliittoon, jolla luotiin uusi yhtenäinen rahayksikkö, euro. Siksi rahaliiton ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden valuuttojen välille tarvitaan uusia järjestelyitä estämään liialliset vaihtelut euron ja muiden valuuttojen välillä. Kesäkuussa 1996 Amsterdamissa pidetyssä EU:n huippukokouksessa sovittiin EMS II:n tietyistä perussuuntaviivoista. Euroalueen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden kanssa voidaan tehdä maakohtaisia sopimuksia.