Eulemur flavifrons
| Eulemur flavifrons | |
|---|---|
 Urospuolinen E. flavifrons. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Makit Lemuridae |
| Suku: | Ruskomakit Eulemur |
| Laji: | flavifrons |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eulemur flavifrons |
|
 Levinneisyyskartta |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Eulemur flavifrons on pienellä alueella Luoteis-Madagaskarilla tavattava maki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja sitä pidetään yhtenä uhanalaisimmista kädellisistä. Se on myös ihmisen ohella ainut sinisilmäinen kädellinen.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia Eulemur flavifrons pidettiin aikaisemmin yhtenä kahdesta mustamakin (Eulemur macaco) alalajista. Sittemmin ne on eroteltu omiksi lajeikseen. Lajit eroavat paitsi morfologialtaan, mutta ne ovat keskenään myös yhtä geneettisesti etäisiä, kuin osa muista makien eri lajeikseen kohotetuista alalajeista. Mustamaki ja E. flavifrons kuitenkin risteytyvät jälkimmäisen lajin levinneisyysalueen koillisosassa.[1] Tiede on tuntenut lajin kannat vasta vuodesta 1983.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
E. flavifrons on kooltaan makiksi keskikokoinen. Painoltaan se on keskimäärin 1,8 kg. Sen ruumiin pituus on 390–450 mm ja hännän pituus 510–650 mm. Urokset ja naaraat ovat eri värisiä. Urokset ovat yleensä väritykseltään kauttaaltaan mustia. Eri yksilöt saattavat kuitenkin olla tummempia tai vaaleampia kuin toiset. Naaraiden ruumiin yläosa on ruosteenruskea tai ruosteenharmaa. Alaosa harmaa tai kermanvalkoinen. Naama on silmien kohdalla vaaleanharmaa ja se tummenee kuonoon päin tummanharmaaksi ja ruskeaksi. Naarailla tai uroksilla ei ole korvatupsuja. Urosten ja naaraiden silmät ovat siniset tai siniharmaat. Ihmisen ohella E. flavifrons on ainut sinisilmäinen kädellinen. Mustamakien kanssa risteytyneillä yksilöillä on vaaleanruskeat silmät.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia E. flavifrons tavataan pienellä alueella Madagaskarin luoteisosassa Sahamalazan niemimaalta ohuelle metsäkaistaleelle mannermaalla Befotakasta etelässä Manongarivon vuorille pohjoisessa. Maevaranojoki muodostaa sen levinneisyysalueen etelärajan, Sandrakota itärajan ja Andranomalaza pohjoisrajan.[1]
Lajin elinympäristö käsittää puolikosteita trooppisia metsiä Sambiranon eteläosien alueella. Seutu on välimaastoa pohjoisen Sambiranon ja etelän kuivien lehtimetsien välissä. Lajia tavataan 1 299 metrin korkeuksille saakka. Elinympäristöön kuuluu primaarisia ja sekundaarisia metsiä. Sekundaarisissa metsissä sen esiintymistiheydet ovat kuitenkin pienempiä. Levinneisyysalueen itäosissa esiintymistiheys oli 24 yksilöä per km² ja Sahamalazan niemimaalla 97 per km².[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
E. flavifrons ei ole täysin yö- tai päiväaktiivinen. Sen yöaktiivisuus riippuu kuun vaiheista. Valoisampina öinä se on aktiivisempi. Aktiivisimmillaan ne ovat ilmeisesti hämärässä aamuisin ja iltaisin. Ne liikkuvat ryhmissä, joihin kuuluu neljästä yhteentoista yksilöä.[1]
Vuonna 2010 tehdyn 12 kuukautta kestäneen tutkimuksen mukaan 52,3 % lajin ravinnosta koostui hedelmistä ja 47,7 % lehdistä. Harvemmin ne voivat käyttää ravinnokseen myös kukkia, hyönteisiä, sieniä[1] ja jopa pieniä selkärankaisia.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin E. flavifrons äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Laji on yksi maailman uhanalaisimmista kädellislajeista.[1]
Suurin yksittäinen uhka lajille on elinympäristön häviäminen kaskiviljelyn, metsähakkuiden ja kaivostoiminnan takia. Myös lajin metsästys on yleistä. Paikalliset metsästävät niitä ravinnoksi, mutta niitä pidetään myös lemmikkeinä. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi supistaa lajin elinympäristöä huomattavasti. Viimeisen kolmen sukupolven eli noin 24 vuoden aikana lajin kantojen on arvioitu vähentyneen yli 80 %.[1]
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Osa lajin levinneisyysalueesta kuuluu vuonna 2007 perustettuun Sahamalaza-Iles Radaman kansallispuistoon. Sahamalazan niemimaa on Unescon biosfäärin suojelualue. Vuonna 2010 vankeudessa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Madagaskarilla oli noin 75 yksilöä. Yleensä lajin yksilöt eivät kuitenkaan menesty kovin hyvin vankeudessa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Volampeno, S., Randriatahina, G., Schwitzer, C. & Seiler, M.: Eulemur flavifrons IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Nick Garbutt: Mammals of Madagascar : a complete guide, s. 168-170. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-12550-4. (englanniksi)
|