Erillinen pataljoona 14 (talvisota)
Erillinen pataljoona 14 (ErP 14) oli Kuhmon ja Sotkamon reserviläisistä ja alueen rauhanajan rajavartiostosta koottu Suomen puolustusvoimien pataljoona.[1]
Varustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suojajoukkoihin kuuluvana yksikkönä pataljoona sai keskimääräistä paremman varustuksen talvisodan muihin joukkoihin nähden. Määrävahvuuksia ei kuitenkaan kaikilta osin saavutettu.
Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Komentaja + esikunta
- Esikuntakomppania
- 1. komppania (1./ErP 14) komentajanaan luutnantti O.Peltola
- 2. komppania (2./ErP 14) komentajanaan luutnantti Jussi Kekkonen
- 3. komppania (3./ErP 14) komentajanaan luutnantti V.Halonen
Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kapteeni Matti Murole
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoona perustettiin tulevalla toiminta-alueellaan Kuhmossa ja oli jo 9. lokakuuta 1939 toimintavalmiina. Kuhmon kertausharjoituskeskuksen komentajana oli everstiluutnantti Frans Ilomäki, josta tuli alueelle sijoitetun Ryhmä Ilomäen komentaja. Erillinen pataljoona 14 oli ryhmän keskeisin yksikkö.[3]
Pataljoona kuului Pohjois-Suomen ryhmän (P-SR) suojajoukkoihin. Sodan alkaessa 30. marraskuuta se oli ryhmittyneenä itärajan tuntumaan Kuhmon suunnassa.
Kuhmon suunnan viivytysvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton 54. vuoristodivisioona aloitti 30. marraskuuta hyökkäyksen, jolla se tunkeutui aina Kuhmon eteläpuolelle Jyrkänkoskelle. Ensimmäisen viikon viivytysvaiheessa keskeisin suomalaisyhtymä oli erillinen pataljoona 14. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 200 miestä.[4]
Prikaati Vuokon aloitettua 8. joulukuuta vastahyökkäykset, jolloin erillinen pataljoona 14 siirrettiin varmistustehtäviin.[5]
Kuhmon suunnan vastahyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuun lopulla Kuhmon alueelle siirrettiin Suomussalmella voittoja saavuttanut Hjalmar Siilasvuon 9. divisioona.[6] Pataljoona osallistui tällöin käynnistyneiseen vastahyökkäykseen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti A. Aarnio: Talvisodan ihme. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1979. ISBN 951-20-1830-6.