Erik Olavinpoika
Erik Olavinpoika (ruots. Erik Olsson) oli suomalainen virkamies, jonka epäsuosittu toiminta voutina ja lainlukijana Pohjanmaalla vaikutti nuijasodan puhkeamiseen.[1]
Erik Olavinpojan taustaa ei tunneta, mutta hänen syntyperänsä ei ollut ylhäinen. Varhaisin maininta hänestä on vuodelta 1584, jolloin hän oli valtaneuvos Gustaf Banérille läänitetyn Mustasaaren pitäjän voutina. Vuosina 1587–1597 hänen tiedetään olleen Pohjanmaan lainlukijana eli tuomarin tehtävän hoitajana, ensin kihlakunnantuomari Kaarle Henrikinpoika Hornin ja vuodesta 1590 marski Klaus Flemingin sijaisena. Lainlukijaksi tultuaan Erik Olavinpoika hankki Mustasaaresta kaksi tilaa, joista hän asui Voitilankylän Lahnasaaressa. Hän ryhtyi vuonna 1590 ratsutilalliseksi säilyttääkseen tilojensa alkuaan kolmivuotisen verovapauden. Erik Olavinpojasta tuli epäsuosittu, koska hän oli vihatun käskynhaltija Flemingin sijainen ja keräsi itsekin linnaleiriveroa muilta talonpojilta vaikka sodan päätyttyä hänen varustamansa ratsumiehet olivat ”kotihuoveina”. Hän myös tärkeili kirjoittamalla nimensäkin kuin aatelinen muodossa Erik Olsson till Lahnasari.[1]
Tammikuussa 1596 Pohjanmaan talonpojat lähettivät Kaarle-herttualle ja Ruotsin valtaneuvostolle valituksen Erik Olavinpojasta, jonka sanottiin uhkailevan ja pelottelevan talonpoikia sekä levittävän valheita. Koska Erik Olavinpoika oli valtataistelussa Kaarlen vihollisen Sigismundin tukija, lähetti Kaarle palvelijansa Joen Jempten vangitsemaan Erik Olavinpojan ja Pohjanmaan voudin Tuomas Yrjönpojan. Heidän toimistaan suoritettiin tutkinta ja he olivat jonkin aikaa vankeina Örebron linnassa, mutta vapautuivat takuita vastaan huhtikuussa 1596. Nuijasodan puhjettua kapinalliset talonpojat kostivat ryöstämällä ja polttamalla Lahnasaaren, josta löytyi suuri hopeakätkö. Flemingin kukistettua Etelä-Pohjanmaan nuijamiehet Erik Olavinpoika palasi maakuntaan, mutta joutui jo helmikuussa 1597 pakenemaan uudelleen Pohjois-Pohjanmaalta noussutta toista kapina-aaltoa.[1]
Viimeinen maininta Erik Olavinpojasta on heinäkuulta 1597, jolloin hän kävi meritse Mustasaaressa Kaarle-herttuan liittolaisen Hannu Hannunpojan hallitessa Pohjanmaata. Hannu Hannunpojan mukaan Erik Olavinpoika ja Pietari Gumse lähtivät toimittamaan Kaarlen lähetiltä siepattua kirjettä Sigismundille Puolaan, joten Erik Olavinpoika on saattanut jäädä sille tielleen palaamatta Suomeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Armas Luukko: Erik Olavinpoika (mainitaan 1584 - 1597) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.1.2001 (päivitetty 4.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
