Erik Åkerberg
Carl Erik Emanuel Åkerberg (19. tammikuuta 1860 Tukholma – 20. tammikuuta 1938 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja urkuri.[1]
Åkerberg aloitti Uppsalassa oikeustieteelliset opinnot, mutta siirtyi musiikkiopintojen pariin vuonna 1882 ja pääsi August Lagergrenin urkuluokalle Tukholman kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun. Lisäksi Åkerberg sai kontrapunktissa opetusta Joseph Denteltä. Hän sävelsi monia teoksia jo opiskeluaikanaan. Vuonna 1887 hän matkusti Pariisiin, jossa vietti lähes vuoden. Alun perin hänen oli tarkoitus opiskella Camille Saint-Saënsin johdolla, mutta tämä ei onnistunut, joten hän meni César Franckin oppiin. Franckin musiikki vaikutti musikologi Anders Edlingin mukaan huomattavasti Åkerbergin omaan sävellystyyliin. Esteettistä suuntaa ohjasivat myös Pariisissa vietettynä aikana muodostuneet kontaktit Vincent d'Indyyn, Emmanuel Chabrieriin ja wagneriaani Antoine Lascouxiin. Pariisissa Åkerberg vietti samalla aikaa muiden siellä asuneiden pohjoismaalaismuusikkojen kanssa ja työskenteli ruotsalaiskirkon urkurina. Hän vietti vielä kuukauden Berliinissä ennen paluutaan Ruotsiin vuonna 1888.[1]
Ruotsissa Åkerbergista tuli kysytty kuoronjohtaja. Hän työskenteli kanttorina Tukholman saksalaisessa kirkossa vuosina 1889–1892 ja soitti urkuja Tukholman suuressa synagogassa vuosina 1890–1928. Työhön synagogassa ei sisältynyt uskonnollisia vaatimuksia eikä ollut tavatonta, että synagogassa toimi urkurina henkilö, joka itse ei ollut juutalainen. Åkerberg laati sävellyksiäkin synagogaa varten. Opetustyötä hän teki vuosina 1895–1923 Tukholman Norra Latinissa ja vuosina 1897–1909 Richard Anderssonin musiikkikoulussa.[1] Hän johti 1800–1900-lukujen vaihteessa Tukholman Musikföreningeniä sen harjoituksissa.[2] Åkerberg sai vuodenvaihteessa 1894/95 Litteris et Artibus -mitalin[3] ja tuli vuonna 1900 valituksi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.[1]
Åkerberg keskittyi säveltäjänä pitkälti kuoromusiikkiin, yksinlauluihin ja kamarimusiikkiin. Hänen ainoa oopperansa Turandot (1907) jäi esittämättömäksi. Se perustuu samaan tarinaan kuin Giacomo Puccinin merkkiteos Turandot. Åkerbergin kamarimusiikkituotantoon kuuluu esimerkiksi a-mollissa sävelletty pianokvintetto (op. 18), joka sai Musikaliska konstföreningenin sävellyspalkinnon (1888) ja muodostui hänen läpimurtoteoksekseen. Musikologi Bo Wallnerin mukaan Åkerbergin kamarimusiikkiteokset pianon kanssa kuuluivat pitkään Tor Aulinin kvartetin ohjelmistoon. Sinfoniagenreen Åkerberg palasi opiskeluaikanaan säveltämänsä teoksen jälkeen vasta vuonna 1931. Kolmiosainen sinfonia e-mollissa kantaesitettiin Tukholmassa postuumisti vuonna 1940.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Erik Åkerberg Swedish Musical Heritage
- ↑ Åren runt sekelskiftet 1900 Musikaliska Sällskapet
- ↑ Svensk Musiktidning 1895 no 01 Musikverket – Arkiv
| ||||||||||||||||||
