Tämä on lupaava artikkeli.

Eretmoptera murphyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eretmoptera murphyi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Sääsket Nematocera
Heimo: Surviaissääsket Chironomidae
Alaheimo: Chironominae
Suku: Eretmoptera
Laji: murphyi
Kaksiosainen nimi

Eretmoptera murphyi
Schaeffer, 1914

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Eretmoptera murphyi Wikispeciesissä

Eretmoptera murphyi on surviaissääskiin (Chironomidae) kuuluva hyönteislaji ja yksi kolmesta Etelämantereella tai aivan sen tuntumassa sijaitsevilla saarilla tavattavasta hyönteisestä. Se on noin 4,3 millimetrin pituinen lentokyvytön sääski. Siitä on tavattu vain naaraita, ja sen arvellaan lisääntyvän partenogeneettisesti.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen hyönteinen on keskimäärin 4,3 millimetrin pituinen vaalean harmaanruskea sääski, jonka ruumiissa on hieman tummempia pitkittäisjuovia. Siivet ovat surkastuneet noin 0,8 millimetrin pituisiksi liuskoiksi, ja eläin on lentokyvytön. Pää on muuhun ruumiiseen nähden pieni ja siinä on viisijaokkeiset tuntosarvet sekä kaksi verkkosilmää. Jalat ovat hyvin kehittyneet. Keskiruumis on lyhyt ja takaruumis sylinterimäinen. Takaruumiin jaokkeet ovat takaosastaan kaljut, mutta edempää hienokarvaiset. Genitaalien tuntomerkit ovat lajinmäärityksessä olennaisia.[1]

Täysikasvuinen toukka on 4,4 millimetriä pitkä ja väriltään kellertävä.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E. murphyi kuvattiin tieteelle vuonna 1914 kahdesta naarasyksilöstä, jotka löydettiin subantarktiselta Etelä-Georgian saarelta. Seuraavan kerran laji tavattiin 1980-luvulla, kun sen todettiin vieraslajina levinneen 1967 tehtyjen kasvinsiirtokokeilujen seurauksena Eteläisiin Orkeneysaariin kuuluvalle Signy Islandille.[2] E. murphyi on Eteläisten Orkneysaarten ainoa hyönteislaji, ja lajin pelätään leviävän tulevaisuudessa myös Antarktiksen niemimaalle.[3][4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää Etelä-Georgian saarella Racomitrium austro-georgicum -sammallajin kasvustoissa. Aikuiset yksilöt liikkuvat sammaleen pinnalla ja toukat elävät parin senttimetrin syvyydellä kostean sammaleen joukossa ja syövät lahoavaa kasviainesta.[2] Signy Islandilla laji elää nykyisin noin 35 000 neliökilometrin laajuisella alueella tutkimusaseman ympäristössä, ja populaatiotiheys on keskimäärin 21 000 yksilöä neliömetrillä.[3]

Aikuisia sääskiä tavataan lyhyenä aikana joulukuun loppupuolelta helmikuun alkuun ja yksittäinen yksilö elää vain muutaman päivän.[3] Kaikki havaitut E. murphyi -yksilöt ovat naaraita ja laji lisääntyy mitä ilmeisimmin neitseellisesti. Kukin naaras tuottaa neljän vuorokauden aikana noin 85 munaa, jotka ovat kosteutta imevän hyytelön ympäröimiä. Munahyytelön paino voi olla lopulta yli kaksinkertainen naaraan elopainoon nähden. Laboratoriossa kukin naaras tuottaa vain yhden munarykelmän, ja munat kuoriutuvat noin 40 vuorokautta munimisen jälkeen. Luonnossa talvehtiva vaihe on pieni toukka tai muna. Muninta ja munien kehittyminen kuoriutumisvalmiiksi tapahtuu noin +2 °C lämpötilassa, eikä lämpötilan nousu näytä nopeuttavan kehitystä.[5] Toukkakehitys kestää ainakin kaksi vuotta. Toukkien ruumiinneste jäätyy −5 °C lämpötilassa, ja suurin osa toukista kestää jäätymistä ainakin −13 °C asti. Lajin kyky kestää karuja olosuhteita mahdollistaisi sen leviämisen huomattavasti nykyistä levinneisyyttään etelämmäksi, mikäli sopiva leviämistapa olisi tarjolla.[3]

Kokeellisesti on havaittu, että sääsken toukat kykenevät vapauttamaan tehokkaasti karikkeeseen sitoutuneita ravinteita takaisin kiertoon. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia, jos laji leviää Antarktiksen niemimaalle tai muille antarktisille alueille, joilla esiintyvät eliöt eivät ole sopeutunut ravinteiden nopeaan palautumiseen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]