Vuorolehtihorsma

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Epilobium davuricum)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuorolehtihorsma
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: davuricum
Kaksiosainen nimi

Epilobium davuricum
Fisch. ex Hornem.

Synonyymit

Epilobium palustre var. davuricum

Vuorolehtihorsma (Epilobium davuricum) on pohjoinen, suohorsmaa muistuttava kasvilaji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorolehtihorsma kasvaa 10–40 senttimetriä korkeaksi. Suohorsmaan verrattuna vuorolehtihorsma on tyvirönsytön, mutta lehtiruusukkeellinen, sen lehdet ovat kapean tasasoukkia ja lehtiasento on alimpia lehtiä lukuun ottamatta kierteinen.[1][2]

Vuorolehtihorsma risteytyy suohorsman kanssa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorolehtihorsmaa esiintyy Fennoskandiassa, Grönlannissa, Kanadassa, Alaskassa ja Siperiassa.[3]

Suomessa se on pohjoinen laji, jota esiintyy Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lapissa se on paikoittain yleinen. Eteläisin havaintopaikka, 1910-luvulta, on Pohjois-Karjalasta Juuasta. Vuorolehtihorsma kasvaa Suomessa etenkin lettosoilla ja on kalkinvaatija.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 417. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  3. Den virtuella floran: Smaldunört (Epilobium davuricum) — Norra halvklotet (levinneisyyskartta pohjoisella pallonpuoliskolla) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.1.2016.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Vuorolehtihorsma (Epilobium davuricum) Kasviatlas. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 16.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]