Mustasiipiluri
| Mustasiipiluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Punalurit Eos |
| Laji: | cyanogenia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eos cyanogenia |
|
| Katso myös | |
Mustasiipiluri (Eos cyanogenia) on punalurien sukuun kuuluva kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 30 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen ja musta. Pään sivuilla on iso sinivioletti laikku. Nokka on oranssinpunainen, iiris punainen ja koivet tummanharmaat. Nuorella linnulla pään, kaulan ja vatsapuolen punaisessa violetinmustia täpliä. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustasiipiluri esiintyy Uuden-Guinean länsiosan Papuan Geelvinkinlahden saarilla (Biak, Numfoor, Manim ja Mios Num).[2]
Mustasiipilurin esiintymisalue on pieni ja rajallinen. Kanta on pienentynyt häkkilintupyynnin ja metsien hakkuiden seurauksena. Koska kannan suuruutta ei ole mitattu, ei voida tarkalleen ilmaista sen uhanalaisuutta.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustasiipilurit elävät alavien maiden metsissä sekä istutusmetsiköissä noin 200 metrin korkeuteen, harvoin 460 metrin korkeuteen asti. Parvet yöpyvät kookospalmumetsiköissä.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmeisesti laji on yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustasiipilurit liikkuvat parvissa ja ruokailevat enimmäkseen puiden latvuksissa. Ne syövät pääasiassa siitepölyä, mettä ja hedelmiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Eos cyanogenia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3