Entlebuchinpaimenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Entlebuchinpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Sveitsi[1][2]
Määrä Suomessa rekisteröity 296[3]
Rodun syntyaika lopullinen tunnustus 1926[1]
Alkuperäinen käyttö maidon ja juuston kuljetus, vahti sekä nautapaimen[2]
Nykyinen käyttö samat kuin yllä[2] sekä perhekoira[1], laviini-, suojelu-, jälki- ja poliisikoira [4]
Muita nimityksiä entlebuch[4], entlebuchi[5], Entlebuch Cattle Dog, bouvier de l'Entlebuch, bovaro dell'Entlebuch, perro boyero de Entlebuch, entlebuchi alpi karjakoer
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat
#47
Ulkonäkö
Paino 25–30 kg[1]
Säkäkorkeus 42–52 cm[1]
urokset 44–52 cm[5]
nartut 42–50 cm[5]
Väritys kolmivärinen[1]

Entlebuchinpaimenkoira (saks. Entlebucher Sennenhund, ransk. bouvier de l'Entlebuch, ital. bovaro dell'Entlebuch) on koirarotu, joka kuuluu sveitsinpaimenkoiriin. Entlebuchinpaimenkoira on neljästä sveitsinpaimenkoirasta pienin.[1]

Toisin kuin muut paimenkoirat[6], sveitsinpaimenkoirat kuuluvat Fédération Cynologique Internationalen eli FCI:n roturyhmäluokituksessa ryhmän yksi sijaan ryhmään kaksi[7]. Ne muodostavat tämän ryhmän alaryhmän kolme.[5] Pohjoismaiden kennelliitot luokittelevat sveitsinpaimenkoirat ryhmään G eli seurakoirien ryhmään.[8] Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys toimii kaikkien sveitsinpaimenkoirien rotujärjestönä Suomessa.[9][10]

Entlebuchinpaimenkoiran kotiseutuna pidetään Entlebuchin aluetta Sveitsin Luzernin kantonissa[2] tai Entlebuchin laaksoa Lüzernin ja Bernin alueilla. Tiettävästi entlebuchinpaimenkoira erotettiin omanlaiseksi koirakseen ensimmäisen kerran vuonna 1889, kun sitä kutsuttiin nimellä ”entlibuchinkoira”[11] (saks. Entilbucherhund[11]), mutta tuolloin sen katsottiin olevan samaa rotua kuin appenzellinpaimenkoira. Entlebuchinpaimenkoira oli kuolemassa sukupuuttoon vuonna 1912, mutta kantaa alettiin elvyttää.[10] Professori Heim arvosteli vuonna 1913 neljä entlebuchinpaimenkoiraa Langenthalin koiranäyttelyssä, ja koira määriteltiin neljänneksi sveitsinpaimenkoiraksi sveitsiläiseen kantakirjaan. Omana rotunaan koiraa on pidetty vuodesta 1926 lähtien, kun tohtori B. Kohlerin aloitteesta perustettiin 20. elokuuta entlebuchinpaimenkoirayhdistys. Tästä alkoi rodun kehitys- ja jalostustyö. Seuraavana vuonna laadittiin ensimmäinen rotumääritelmä. Rotu yleistyi hitaasti, mutta sen suosio on nyttemmin ollut nousussa. [1][5]

  1. a b c d e f g h Koirarotujen ensyklopedia, sivu 356.
  2. a b c d Koirarodut, koira numero 47.
  3. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
  4. a b Entlebuchinpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys. Arkistoitu 6.1.2014. Viitattu 6.1.2014.
  5. a b c d e Suomen Kennelliitto
  6. Koirarotujen ensyklopedia, sivu 10.
  7. FCI
  8. Koirarodut, sivu 451.
  9. Yhdistys Suomen Sveitsinpaimenkoirat -yhdistys. Arkistoitu 6.1.2014. Viitattu 6.1.2014.
  10. a b Koko perheen koirakirja, sivu 260.
  11. a b Huom. oikeinkirjoitus.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]