Appenzellinpaimenkoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Appenzellinpaimenkoira

Appenzeller Sennenhund.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Sveitsin lippu Sveitsi
Määrä Suomessa rekisteröity 649[1]
Alkuperäinen käyttö karjanajo-, paimen-, vahti-, koti- ja pihakoira
Nykyinen käyttö seurakoira, monipuolinen harrastuskoira, käytetään myös karjanajossa sekä vartioimistehtävissä
Elinikä 10-15 vuotiaaksi
Muita nimityksiä appenzelli
FCI-luokitus ryhmä 2 #46
Ulkonäkö
Paino 23–32 kg
Säkäkorkeus uroksella 52–56 cm, nartulla 50–54 cm sallittu vaihtelu +/- 2 cm
Väritys perusväri on musta-ruskea-valkoinen, myös harvinaisempaa ruskeaa, havannaa esiintyy

Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä peräisin oleva koirarotu. Suomessa se on suosituin sveitsinpaimenkoira berninpaimenkoiran jälkeen. Ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat tulivat Suomeen vuonna 1965. Kyseiset koirat olivat myös ensimmäiset rodun edustajat koko Skandinaviassa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Appenzellinpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, erittäin liikkuvainen ja ketterä; nokkela ilme. Purenta on voimakas, täydellinen ja säännöllinen leikkaava; tasapurenta sallitaan. Silmät ovat melko pienet.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on luoteeltaan eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton, mutta hieman epäluuloinen vieraita kohtaan ja lahjomaton vahti. Se on iloinen ja oppivainen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1853 Tierleben der Alpenwelt -nimisessä julkaisussa. Sitä kuvattiin "heleästi haukkuvaksi, lyhytkarvaiseksi, keskikokoiseksi, moniväriseksi karjakoiraksi, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana". Rodun merkkihenkilö, metsänhoitaja Max Sieber, vaati vuonna 1895 Sveitsin Kennelliittoa SKG:tä tekemään jotakin rodun hyväksi.

St. Gallenin kantonin hallitus myönsi vuonna 1898 neljäsataa Sveitsin frangia appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön. SKG:n toimeksiannosta perustettiin toimikunta ja vahvistettiin rotumerkit. Altstättenin markkinoilta löydettiin yhdeksän urosta ja seitsemän narttua, jotka palkittiin 5-10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Siitä seurasi, että Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 esiteltiin koemielessä järjestetyssä karjakoirien luokassa ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa.

Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista ja siten myös appenzellinpaimenkoirista. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1906 "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä alkoi puhdasrotuisten appenzellinpaimenkoirien kasvatus.

Heim laati vuonna 1914 ensimmäisen virallisen rotumääritelmän. Alun perin näitä koiria jalostettiin Appenzellin alueella, mutta nykyään rotu on levinnyt koko Sveitsiin ja useisiin muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira on nykyisin oma rotunsa, joka eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista.

Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, jalostusyksilöiden kanta on vielä varsin pieni.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]