Appenzellinpaimenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Appenzellinpaimenkoira
Appenzeller Sennenhund.JPG
Avaintiedot
Alkuperämaa  Sveitsi [1]
Määrä Suomessa rekisteröity 784[2]
Alkuperäinen käyttö karjanajo-, paimen-, piha-, vahti- ja kotikoira[1]
Nykyinen käyttö monipuolinen seura- ja työkoira seurakoira[1]
Elinikä 12–15 vuotta[3]
Muita nimityksiä appenzelli [4]
FCI-luokitus ryhmä 2
alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat
#46 [1]
Ulkonäkö
Paino 23–32 kglähde?
Säkäkorkeus uros 52–56 cm
narttu 50–54 cm
- sallittu vaihtelu +/– 2 cm [1]
Väritys musta-tricolor tai havanna-tricolor[1]

Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä peräisin oleva koirarotu. Suomessa se on suosituin sveitsinpaimenkoira berninpaimenkoiran jälkeen.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Appenzellinpaimenkoira on kolmivärinen (joko musta tai havannanruskea punaisin ja valkoisin merkein), keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Se on lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, joka on ketterä ja erittäin liikkuvainen; ilme on nokkela. [1]

Purenta on täydellinen, voimakas ja säännöllinen leikkaava; myös tasapurenta sallitaan. Silmät ovat melko pienet, hieman vinoasentoiset kuonoon nähden ja mantelinmuotoiset. Korvat ovat riippuvat, melko ylös kiinnittyneet, kolmiomaiset ja kärjestään hieman pyöristyneet. [1] Appenzellinpaimenkoiran erottaa ulkonäöllisesti sukulaisrodustaan entlebuchinpaimenkoirasta mm. kippuran hännän ansiosta.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on luoteeltaan eloisa, itsevarma, peloton ja temperamenttinen. Se on lahjomaton vahti ja hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Appenzelli on iloinen ja oppivainen.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran Tierleben der Alpenwelt -nimisessä julkaisussa vuonna 1853. Rotua kuvattiin "kirkkaasti haukkuvaksi, lyhytkarvaiseksi, keskikokoiseksi, moniväriseksi karjakoiraksi, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana".[1]

Rodun parissa suuresti vaikuttanut metsänhoitaja Max Sieber vaati vuonna 1895 Sveitsin kennelliittoa SKG:tä tekemään jotain rodun hyväksi. St. Gallenin kantonin hallitus myönsi neljäsataa Sveitsin frangia appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön 1898. SKG:n toimeksiannon mukaisesti vahvistettiin rotumerkit ja perustettiin toimikunta.

Altstättenin markkinoilta löydettiin seitsemän narttua ja yhdeksän urosta, jotka palkittiin 5–10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 järjestettiin koemielessä karjakoirien luokka, jossa esiteltiin ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa.[1]

Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista, joihin myös appenzellinpaimenkoira kuuluu. Heimin aloitteesta vuonna 1906 perustettiin "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen rotutyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Puhdasrotuisen appenzellinpaimenkoirien kasvatus alkoi pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä. Vuonna 1914 Heim laati ensimmäisen virallisen rotumääritelmän appenzellinpaimenkoiralle.[1]

Alun perin rotua jalostettiin Appenzellin alueella, mutta nykyään se on levinnyt koko Sveitsiin ja myös muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista ja on nykyisin oma rotunsa.[1]

Ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat tulivat Suomeen vuonna 1965[4]. Kyseiset koirat olivat myös ensimmäiset rodun edustajat koko Skandinaviassa. Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, jalostusyksilöiden kanta on vielä varsin pieni.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry: Appenzellinpaimenkoiran rotumäärielmä (pdf) kennelliitto.fi. 13.3.2004. Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. Viitattu 3.10.2021. suomi
  2. Suomen Kennelliitto. Appenzellinpaimenkoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2021. Haettu 3.10.2021.
  3. Appenzeller Sennenhund. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  4. a b Vuokko Eräjää: Appenzellinpaimenkoira (pdf) Sennen-lehti - Appenzelliextra. Suomen sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 3.10.2021. suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]