Siirry sisältöön

Enterohepaattinen kierto

Wikipediasta
Enterohepaattinen kierto

Enterohepaattinen kierto tarkoittaa elimistössä kiertoa, jossa maksan suoleen erittämä sappihappo imeytyy suolesta takaisin elimistöön ja palaa porttilaskimoa pitkin takaisin maksaan.[1] Samaa reittiä kiertävät myös monet lääkeaineet, steroidihormonit ja röntgenvarjoaineet. [2]

Sappihappojen enterohepaattinen kierto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksa erittää ruoansulatuskanavaan ruookavalion rasvaisuudesta riippuen 12-36 g sappihappoja vuorokaudessa.[1] Kuitenkin ruoansulatuskanavassa on kerrallaan vain noin 3 g sappihappoja, joten tämän määrän on kierrettävä enterohepaattisessa kierrossa 4-12 kertaa vuorokaudessa.[1] Noin 95 % suoleen eritetyistä sappihapoista imeytyy takaisin elimistöön ja palaa porttilaskimoa pitkin takaisin maksaan.[1] Tämän vuoksi maksa joutuu tuottamaan vain noin 600 mg uusia sappihappoja vuorokaudessa (vastaten ulosteeseen menetettyä määrää).[1] Sappihapot imeytyvät suolistosta kahdella tavalla: passiivisesti ja aktiivisesti.[1]

Passiivinen imeytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passiivista imeytymistä tapahtuu koko ohutsuolen ja paksusuolen matkalla, ja se on vähäisempää kuin aktiivinen imeytyminen.[1] Ionittomien (sähköisesti neutraalien) sappihappojen diffuusio on noin 10 kertaa tehokkaampaa kuin ionimuotoisten (protonin luovuttaneiden) sappihappojen.[1] Tauriiniin tai glysiiniin konjugoituneista sappihapoista vain pieni osa on ionittomia, kun taas konjugoimattomasta sappihaposta noin puolet on ionitonta.[1] Näin ollen konjugoimattomat sappihapot imeytyvät tehokkaammin kuin konjugoidut.[1] Lisäksi rasvaliukoisuus edistää diffuusiota: esimerkiksi kenodeoksikoolihappo ja deoksikoolihappo imeytyvät paremmin kuin vesiliukoisempi koolihappo.[1]

Aktiivinen imeytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivinen imeytyminen tapahtuu sykkyräsuolen loppuosassa.[1] Etenkin ionimuotoiset konjugoituneet sappihapot imeytyvät tehokkaasti tällä menetelmällä.[1] Enterosyyttien apikaalisella (ruoansulatuskanavan puoleisella) solukalvolla oleva natrium-sappihappokuljettaja (engl. apical Na/bile salt transporter, ASBT) siirtää sappihappoja ja natriumia solun sisään.[1] Basolateraalisen solukalvon läpi sappihappojen oletetaan pääsevän anionivaihtajan kautta.[1]

Paluu maksaan porttilaskimon kautta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porttilaskimoon päästyään suurin osa sappihapoista sitoutuu albumiiniin ja vähemmissä määrin lipoproteiineihin.[1] Maksasoluihin siirtyvät parhaiten rasvaliukoiset sappihapot.[1]

Sappihappojen muuntuminen paksusuolessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohutsuolesta imeytymättömät sappihapot päätyvät paksusuoleen, jossa bakteerit dekonjugoivat niitä.[1] Lisäksi 7α-dehydroksylaatiossa muodostuu sekundaarisia sappihappoja, kuten deoksikoolihappoa ja litokoolihappoa.[1] Osa näistä imeytyy passiivisesti suolesta takaisin enterohepaattiseen kiertoon, mutta osa päätyy ulosteeseen.[1]

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Walter F. Boron, Emile L. Boulpaep: Medical physiology: a cellular and molecular approach. Philadelphia, Pa: Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9
  2. ↑ Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 390. WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-33085-2