Enterohepaattinen kierto

Enterohepaattinen kierto tarkoittaa elimistössä kiertoa, jossa maksan suoleen erittämä sappihappo imeytyy suolesta takaisin elimistöön ja palaa porttilaskimoa pitkin takaisin maksaan.[1] Samaa reittiä kiertävät myös monet lääkeaineet, steroidihormonit ja röntgenvarjoaineet. [2]
Sappihappojen enterohepaattinen kierto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksa erittää ruoansulatuskanavaan ruookavalion rasvaisuudesta riippuen 12-36 g sappihappoja vuorokaudessa.[1] Kuitenkin ruoansulatuskanavassa on kerrallaan vain noin 3 g sappihappoja, joten tämän määrän on kierrettävä enterohepaattisessa kierrossa 4-12 kertaa vuorokaudessa.[1] Noin 95 % suoleen eritetyistä sappihapoista imeytyy takaisin elimistöön ja palaa porttilaskimoa pitkin takaisin maksaan.[1] Tämän vuoksi maksa joutuu tuottamaan vain noin 600 mg uusia sappihappoja vuorokaudessa (vastaten ulosteeseen menetettyä määrää).[1] Sappihapot imeytyvät suolistosta kahdella tavalla: passiivisesti ja aktiivisesti.[1]
Passiivinen imeytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Passiivista imeytymistä tapahtuu koko ohutsuolen ja paksusuolen matkalla, ja se on vähäisempää kuin aktiivinen imeytyminen.[1] Ionittomien (sähköisesti neutraalien) sappihappojen diffuusio on noin 10 kertaa tehokkaampaa kuin ionimuotoisten (protonin luovuttaneiden) sappihappojen.[1] Tauriiniin tai glysiiniin konjugoituneista sappihapoista vain pieni osa on ionittomia, kun taas konjugoimattomasta sappihaposta noin puolet on ionitonta.[1] Näin ollen konjugoimattomat sappihapot imeytyvät tehokkaammin kuin konjugoidut.[1] Lisäksi rasvaliukoisuus edistää diffuusiota: esimerkiksi kenodeoksikoolihappo ja deoksikoolihappo imeytyvät paremmin kuin vesiliukoisempi koolihappo.[1]
Aktiivinen imeytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aktiivinen imeytyminen tapahtuu sykkyräsuolen loppuosassa.[1] Etenkin ionimuotoiset konjugoituneet sappihapot imeytyvät tehokkaasti tällä menetelmällä.[1] Enterosyyttien apikaalisella (ruoansulatuskanavan puoleisella) solukalvolla oleva natrium-sappihappokuljettaja (engl. apical Na/bile salt transporter, ASBT) siirtää sappihappoja ja natriumia solun sisään.[1] Basolateraalisen solukalvon läpi sappihappojen oletetaan pääsevän anionivaihtajan kautta.[1]
Paluu maksaan porttilaskimon kautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porttilaskimoon päästyään suurin osa sappihapoista sitoutuu albumiiniin ja vähemmissä määrin lipoproteiineihin.[1] Maksasoluihin siirtyvät parhaiten rasvaliukoiset sappihapot.[1]
Sappihappojen muuntuminen paksusuolessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohutsuolesta imeytymättömät sappihapot päätyvät paksusuoleen, jossa bakteerit dekonjugoivat niitä.[1] Lisäksi 7α-dehydroksylaatiossa muodostuu sekundaarisia sappihappoja, kuten deoksikoolihappoa ja litokoolihappoa.[1] Osa näistä imeytyy passiivisesti suolesta takaisin enterohepaattiseen kiertoon, mutta osa päätyy ulosteeseen.[1]