Enoni on toista maata

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Enoni on toista maata
Mon oncle
Ohjaaja Jacques Tati
Käsikirjoittaja Jacques Tati
Jacques Lagrange
Jean L’Hote
Tuottaja Jacques Tati
Louis Dolivet
Säveltäjä Franck Barcellini
Alain Romans
Kuvaaja Jean Bourgoin
Leikkaaja Suzanne Baron
Pääosat Jacques Tati
Alain Becourt
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Alter Films
Ensi-ilta
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Enoni on toista maata (ransk. Mon oncle) on ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1958. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Jacques Tati, joka myös näyttelee pääosaa. Se on Tatin ensimmäinen varsinainen värielokuva. Elokuva muistuttaa mykkäfilmiä, ja siitä tehtiin kaksi versiota. Ranskankielisen version rinnalla kuvattiin toista, englanninkielistä versiota, jossa kyltit oli vaihdettu englanniksi ja vuorosanat jälkiäänitetty.

Elokuvan keskeinen hahmo on Tatin edellisestä filmistä tuttu Monsieur Hulot, joka nähdään nyt yhdeksänvuotiaan sisarenpojan Gérardin silmin. Elokuva piikittelee teknologiaa ja modernismia Hulot’n yrittäessä sopeutua sisaren moderniin asuntoon. Musiikkina on kepeä jazz.[1]

Elokuva sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon ja Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon.

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Enoni on toista maata oli mukana kymmenen heistä listalla[2]. The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Jacques Tati  … M. Hulot  
 Jean-Pierre Zola  … M. Arpel  
 Adrienne Servantie  … Mme Arpel  
 Alain Becourt  … Gérard Arpel  
 Lucien Fregis  … M. Pichard  
Villa Arpel

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.1.2012, sivu D 13
  2. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.