Empagliflotsiini
| |
Empagliflotsiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,3R,4R,5S,6R)-2-[4-kloori-3-[[4-[(3S)-oksolan-3-yyli]oksifenyyli]metyyli]fenyyli]-6-(hydroksimetyyli)oksaani-3,4,5-trioli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C23H27ClO7 |
| Moolimassa | 450,896 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 78 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 86,2 %[1] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 5,6-13 tuntia[1] |
| Ekskreetio | virtsan ja ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Empagliflotsiini (C23H27ClO7) on glykosidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä aikuistyypin diabeteksen hoitoon. Empagliflotsiini kuuluu WHO:n keskeisimpien lääkeaineiden luetteloon[2].
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Empagliflotsiinin vaikutukset perustuvat siihen, että se estää natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n toimintaa. Tämän seurauksena glukoosin takaisinimeytyminen munuaisissa estyy ja glukoosin eritys virtsaan kasvaa ja veren glukoosipitoisuus pienenee. Empagliflotsiinin on myös havaittu vähentävän sydäntapahtumia. Lääkeainetta käytetään aikuistyypin diabeteksen hoitoon ja sitä voidaan käyttää yhdessä insuliinin, metformiinin, pioglitatsonin ja linagliptiinin kanssa. Yhdiste annostellaan tablettina.[1][3][4][5][6]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Empagliflotsiini voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan virtsatietulehduksia, sukupuolielinten sieni-infektioita, liian alhaista verenpainetta ja erityisesti muiden diabeteslääkkeiden kanssa verensokeritason laskemista liian alhaiseksi eli hypoglykemiaa.[1][4][5]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Empagliflotsiinin synteesin lähtöaine on 2-kloori-5-jodibentsoehappo, josta muodostettu happokloridi reagoi fluoribentseenin kanssa. Muodostunut ketoni reagoi (3S)-3-hydroksitetrahydrofuraanin kanssa substituutiolla ja seuraavassa vaiheessa ketonin karbonyyliryhmä pelkistetään. Seuraava vaihe on reaktio suojatun glukonolaktonin kanssa, suojauksen poisto, metylointi ja metoksiryhmän eliminaatio.[7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Gita Chawla & Krishna Kr Chaudhary: A complete review of empagliflozin: Most specific and potent SGLT2 inhibitor used for the treatment of type 2 diabetes mellitus. Diabetes & Metabolic Syndrome: Clinical Research & Reviews, 2019, 13. vsk, nro 3, s. 2001-2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2021. WHO. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ a b James E. Frampton: Empagliflozin: A Review in Type 2 Diabetes. Drugs, 2018, 78. vsk, s. 1037–1048. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Käypä hoito -työryhmä Tyypin 2 diabetes: Empagliflotsiini Käypä hoito -suositus. 29.1.2016. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Juhani Airaksinen: SGLT2:n estäjät - enemmän kuin diabeteslääke. Duodecim, 2021, 137. vsk, nro 2, s. 181-186. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Xiao-jun Wang, Li Zhang, Denis Byrne, Larry Nummy, Dirk Weber, Dhileep Krishnamurthy, Nathan Yee & Chris H. Senanayake: Efficient Synthesis of Empagliflozin, an Inhibitor of SGLT-2, Utilizing an AlCl3-Promoted Silane Reduction of a β-Glycopyranoside. Organic Letters, 2014, 16. vsk, nro 16, s. 4090–4093. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
- ↑ János Fischer, Christian Klein, Wayne E. Childers: Successful Drug Discovery, s. 119-121. John Wiley & Sons, 2021. ISBN 978-3-527-34754-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.5.2022). (englanniksi)