Emmy Heim

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emilie "Emmy" Heim (10. syyskuuta 1885 Wien13. lokakuuta 1954 Toronto) oli itävaltalaissyntyinen, vuonna 1951 Kanadan kansalaisuuden saanut taidemusiikin laulaja, äänialaltaan sopraano.[1]

Heim sai varhaisimman musiikinopetuksensa äidiltään; jo seitsemän vuoden iässä hän lauloi Franz Schubertin yksinlauluja. Hän opiskeli Wienissä kolmentoista vuoden ajan Frances Mütterin johdolla ja teki debyyttinsä yksinlaulujen esittäjänä Wienissä vuonna 1911. Ensimmäisen maailmansodan aikana Heim kiersi Saksassa, Itävalta-Unkarissa sekä Puolassa ja lauloi sotilaille. Ensimmäisen avioliittonsa Heim solmi vuonna 1915 kirjailija Emil Alphons Rheinhardtin kanssa. Miehensä kautta hän pääsi tutustumaan Rainer Maria Rilkeen ja Hugo von Hofmannsthaliin. Ensimmäisen avioliiton päätyttyä Heim meni uusiin naimisiin arkkitehti Franz Singerin kanssa.[1]

Heim tulkitsi Schubertin, Robert Schumannin ja Hugo Wolfin yksinlaulujen ohella myös modernimpaa ohjelmistoa. Hänen tuttaviensa joukossa olivat Alban Berg, Arnold Schönberg ja Igor Stravinski. Vuonna 1930 Heimin asuinpaikkana oli Englanti, jossa hän oli debytoinut vuonna 1929. Ennen Itävallan joutumista natsimiehityksen alaiseksi Heim piti kesäisin studiota Salzburgissa. Vuodesta 1934 lähtien hän vietti vähintään kolmasosan vuodesta Kanadassa. Hän tapasi Montrealissa Ernest MacMillanin. Kanadan-ensiesiintymisensä hän teki Toronton Hart House Theatressa 16. lokakuuta 1934. Hän opetti The Royal Conservatory of Musicissa, Torontossa ja piti resitaaleja Montrealissa sekä Massachusettsin Cambridgessa.[1]

Toisen maailmansodan ajan Heim vietti Englannissa ja muun muassa lauloi Punaisen Ristin sairaaloissa. Hän oli vierailevana luennoitsijana Oxfordin ja Cambridgen yliopistoissa. Vuonna 1946 Heim muutti vakituisesti asumaan Kanadaan, jossa hän toimi opetustehtävissä The Royal Conservatory of Musicissa kuolemaansa saakka. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Joan Hall, Frances James, Eileen Law, Margo MacKinnon, Lois Marshall, Joan Maxwell, James Milligan, Mary Morrison, Jan Simons ja Joyce Sullivan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]