Lois Marshall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lois Catherine Marshall (29. tammikuuta 1924 Toronto19. helmikuuta 1997 Toronto) oli kanadalainen taidemusiikin laulaja, äänialaltaan sopraano.[1]

Marshall sairastui kaksivuotiaana polioon ja kävi seuranneen vuosikymmenen aikana läpi useita jalkaleikkauksia lastensairaalassa, jossa innostui laulamisesta. Lapsena Marshallia vietiin Toronton sinfoniaorkesterin konsertteihin sekä Jascha Heifetzin ja Vladimir Horowitzin esiintymisiin. 12-vuotiaana Marshall aloitti muodolliset opintonsa pianisti, urkuri, laulunopettaja Weldon Kilburnin johdolla. Opetus- ja säestyssuhde laajeni henkilökohtaisemmaksi ja johti vuonna 1968 solmittuun avioliittoon. Lisäksi Marshall sai yksinlaulun opetusta wieniläissyntyiseltä sopraano Emmy Heimilta.[1]

Ernest MacMillan havaitsi Marshallin lahjakkuuden ja kiinnitti hänet esiintymään Toronton sinfoniaorkesterin sekä Mendelssohn-kuoron kanssa Matteus-passion esityksiin vuonna 1947. Laulaja valmistui huippuarvosanoin The Royal Conservatory of Musicista ja sai Eaton-stipendin vuonna 1950. Samana vuonna hän voitti CBC:n Singing Stars of Tomorrow -kilpailun. Vuonna 1952 Marshall saavutti Naumburg-palkinnon, jonka turvin hän pääsi tekemään New Yorkin -ensiesiintymisensä kaupungintalolla. Tästä hyvästä laulaja sai tunnustusta Arturo Toscaninilta, joka kutsui tämän laulamaan ja levyttämään Ludwig van Beethovenin Missa Solemniksen.[1]

Myöhemmin Marshall esiintyi sooloresitaaleissa ja orkesterien kanssa pitkin Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa, Australiaa ja Venäjää. Oopperauraa rajoitti huomattavasti laulajan jalkojen huonokuntoisuus. Eräs Marshallin huomattava levytys kuitenkin on Wolfgang Amadeus Mozartin Ryöstö Seraljista -oopperan levytys, jossa kapellimestarina toimi Thomas Beecham. Sarah Caldwellin johdolla Bostonin oopperassa järjestettiin Giacomo Puccinin oopperoiden La bohème ja Tosca tulkinnat, jotka olivat erityisesti Marshallia varten suunniteltuja.[1]

1970-luvun puolestavälistä alkaen Marshall syventyi mezzosopraanoille kirjoitettuun ohjelmistoon. Hän tulkitsi muun muassa Franz Schubertin ja Robert Schumannin tuotantoa mezzosopraanon ominaisuudessa. Vuonna 1986 hän liittyi henkilökunnan jäsenenä Toronton yliopistoon, jossa hän opetti, kunnes kuoli leikkauskomplikaatioihin 73 vuoden iässä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]