Emil Virtanen (jääkäri)
Emil Virtanen ent. Wagnström (19. huhtikuuta 1889 Kärkölä – 14. toukokuuta 1948)[1] oli suomalainen jääkäri ja punakaartin komppanianpäällikkö sekä autonkuljettaja.[2][3]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emil Virtasen äiti oli Amalia Vagnström. Virtanen toimi työmiehenä, kun hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Sieltä hän useiden karkausyritysten jälkeen huhtikuussa vuonna 1917 onnistui pääsemään Tanskaan, mistä matkusti Haaparannalle. Paluumatkallaan Suomeen hän työskenteli jonkin aikaa Seittenkarin sahalla ja palasi sitten kotimaahan ja liittyi sisällissodan alkaessa punakaartiin. Hän toimi komppanianpäällikkönä mm. Kalkkisissa ottamatta kuitenkaan osaa taisteluihin. Sisällissodan jälkeen hän pakeni toukokuussa vuonna 1918 Venäjälle, missä hän liittyi ensin lättiläiseen rykmenttiin ja myöhemmin suomalaiseen joukko-osastoon, joka taisteli Narvan seuduilla. Hän kertoi osallistuneensa myöhemmin lääkintäsotamiehenä Venäjän sisällissodan pohjoisrintamalla englantilaisia vastaan käytyihin taisteluihin.[2][3]
Suomeen Virtanen palasi keväällä 1919 ja toimi sen jälkeen ensin autonkuljettajana Hämeenlinnassa ja vuodesta 1932 alkaen Helsingissä. Hänen myöhemmät elämänvaiheensa eivät ole tiedossa.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.