Elokorento
| Elokorento | |
|---|---|
.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Aitosudenkorennot Anisoptera |
| Heimo: | Varsinaiset sudenkorennot Libellulidae |
| Suku: | Sympetrum |
| Laji: | flaveolum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sympetrum flaveolum |
|
| Katso myös | |
Elokorento (Sympetrum flaveolum) on syyskorentoihin kuuluva sudenkorento.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_Kulna.jpg)
Elokorento on ulkonäöltään muiden syyskorentojen kaltainen. Elokorennolla on siiven tyviosassa huomattavan laaja keltainen värialue. Naaraalla väriä voi olla myös siipisolmujen alueella, mutta joillakin naarailla väriä ei ole juuri lainkaan. Tällöin varmin tuntomerkki on takaruumiin sivun melkein kokonaan yhtenäinen musta juova. Lajilla on jaloissaan vaaleat reisien ja säärien ulkosivut.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokorentoa tavataan yleisenä Länsi-Euroopasta Japaniin. Laji suosii eteläisillä elinalueillaan viileitä vuoristoseutuja.[1] Suomessa elokorento on etelässä ja eteläisessä Keski-Suomessa jokseenkin yleinen ja pohjoisempana harvinaisempi. Kannan suuruuden vaihtelut ovat lajille tyypillisiä.[3]
Laji elää monenlaisissa seisovissa vesissä, kuten runsaskasvustoisissa järvissä, lammissa ja merenlahdissa.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokorennon lentoaika on kesäkuun lopulta syyskuun loppuun. Päälentoaika ajoittuu heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Lentoajan alku on syyskorennoille epätyypillisen aikainen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kalkman, V.J.: Sympetrum flaveolum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Elokorento – Sympetrum flaveolum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 170–171. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.